keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Maailman ihanin kakku: Mokka-Ambrosia


Mikäli olet kuluttanut ikuisuuksia täydellisen kakun etsimiseen, voit lopettaa nyt. Mokka-Ambrosia on ehdottomasti paras kakku, mitä olen koskaan syönyt! Luulenpa, että maistettuasi tätä sinäkään et voi olla rakastumatta…

Mokka-Ambrosialla on kunnia aloittaa ikisuosikkien sarja. Ikisuosikit ovat herkkuja, joista olen saanut nauttia niin kauan kuin muistan. Herkkuja, joita meidän perheessämme on valmistettu aina uudelleen samalla tutulla reseptillä, yleensä siis äidin taitavissa käsissä. Itse olen innokas metsästämään kaikenlaisia uusia reseptejä, mutta harva resepti jää käyttöön lopullisesti ja siirtyy sukupolvelta toiselle. Nämä ikisuosikkireseptit ovat sellaisia harvinaisuuksia. Joululahjaksi saatte nyt siis tämän kakkujen kuningattaren reseptin!

Yllä oleva kuva Mokka-Ambrosiasta on viikonlopun pikkujoulutunnelmista. Ystäväperheemme naapurista olivat vieraanamme ja halusin leipoa kahvipöytään jotain todella hyvää ja sopivan juhlavaa, muttei mitään liian raskasta. Selasin varmaan kaikki netin reseptiarkistot ja kotimme leivontakirjat läpi, kunnes tajusin: vanha kunnon Ambrosiakakku on juuri oikea valinta. Ambrosiakakku ei ole liian makea tai kermainen vaan mokkatäyte ja makea kuorrute tasapainottavat toinen toisiaan juuri oikealla tavalla. Kun vielä leivoin kakun sydänvuokaan ja asetin koristeeksi muutaman kanelitangon, sopi Mokka-Ambrosia loistavasti jouluiseen iltaamme.

Mokka-Ambrosiaan liittyy monia muistoja, onhan sillä herkuteltu meillä monta kertaa vuosien varrella. Lapsuuden kesinä serkkupojallani oli tapana tulla meille muutamiksi päiviksi lomailemaan. Hän ihastui meillä äidin Mokka-Ambrosiaan ja opetteli leipomaan kakun saman tien! Viime keväänä taas, paria päivää ennen häitään, isosiskoni parahti kotona kahvipöydässä Ambrosiakakkua syödessään: ”Mä haluan Mokka-Ambrosian hääkakuksi!”. No, onneksi morsian sai sentään Ambrosiakakkua polttareihinsa. Häissä tarjoiltiin suussa sulavan herkullista valkosuklaa-tummasuklaa-vadelmakakkua, joka oli kyllä mitä täydellisin hääkakku.

Mutta takaisin Mokka-Ambrosiaan. Mistä tämän valloittavan kakun resepti on sitten peräisin? Mokka-Ambrosia on oikealta nimeltään ”Påsk-Ambrosia med moccafyllning”. Reseptin äitini on leikannut joskus 80-luvulla Husmodern-nimisestä lehdestä, jota fammuni tilasi. Mikä löytö, sanoisinko! Alkuperäisestä nimestään huolimatta kakku voisi siis olla yhtä hyvin Jul-Ambrosia, Födelsedag-Ambrosia tai vaikka sitten joskus minun tapauksessani se Bröllop-Ambrosia. :)

Mokka-Ambrosia

Pohja:
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
125 g sulatettua voita

Täyte:
2 dl kuohukermaa
1 rkl sokeria
½ tl vaniljasokeria
2 rkl keitettyä kahvia
½ tl liivatejauhetta
1 tl kaakaojauhetta

Kuorrutus:
2,5 dl tomusokeria
2-4 rkl appelsiinimehua

Paistaminen: 175 °C, noin 30 minuuttia

Valmista ensin pohja. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja lisää jauhoseos kääntelemällä vaahtoon. Lisää taikinaan lopuksi sulatettu voi. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan (halkaisija n. 25 cm). Paista 175 °C:ssa noin 30 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä ja halkaise se kahteen osaan.

Valmista sitten täyte. Lisää kermaan sokerit ja vatkaa vaahdoksi. (Alkuperäisestä ohjeesta sokeri ja vaniljasokeri puuttuvat, mutta olemme todenneet täytteen kaipaavan pienen makeutuksen.) Sekoita liivatejauhe kiehuvan kuumaan kahviin. (Kahvin on todellakin oltava kiehuvan kuumaa, joten kätevintä on mitata nämä pari ruokalusikallista kahvia kuppiin ja kuumentaa kahvi kiehuvaksi mikrossa.) Sekoita kahviin vielä kaakaojauhe. Kaada kahvi kermavaahdon joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Levitä täyte alemmalle kakkupohjalle ja paina ylempi kerros kevyesti päälle. Anna täytteen jähmettyä esimerkiksi jääkaapissa.

Viimeistele kakku tomusokeri-appelsiinimehukuorrutuksella. Koristele kakku halutessasi teeman mukaan.

Oikein hyvää joulua ja vuodenvaihdetta kaikille! Lähden itse jouluyönä Madeiralle. Seuraavat ruokabloggaukset ovatkin sitten matkalla maistelluista herkuista…

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Bobotie eli eteläafrikkalainen jauhelihavuoka


Tein juuri pientä inventaariota kotiimme kasautuneista lehtipinoista ja leikkelin hyvältä vaikuttavia ruokaohjeita talteen. Jostain vanhasta Gloria-lehdestä bongasin Etelä-Afrikkaa käsittelevän matkajutun, joka oli höystetty ihanin ruokakuvin ja reseptein. Yksi herkku pääsikin heti testattavakseni.

Tänä vuonna jouluruokien kokkailu jää meidän perheessämme tavallista vähemmälle, sillä olemme lähdössä jouluna ulkomaille lomailemaan. Suurena jouluintoilijana himoitsen kuitenkin tuttuja jouluisia makuja ja tämä ruokaohje oli kuin tehty jouluiseen matkustustunnelmaamme. Vähän eksotiikkaa ja joulun mantelit ja rusinat samassa paketissa! Mikään jouluruokahan tämä ei oikeasti ole vaan sopii ruokalistalle ympäri vuoden.

Bobotie on eteläafrikkalainen perinneruoka, josta jokaisella paikallisella kokilla on kuulemma oma versionsa. Googlettamalla huomasin, että oma versionsa löytyy myös tutusta ja turvallisesta Pirkka-reseptiarkistosta! Sattumalta Bobotieta oli kokkailtu hetki sitten myös seuraamassani Pastanjauhantaa-blogissa.

Kyseessä ei todellakaan ole mikään tavallinen jauhelihamureke. (Jauhelihamureketta mitenkään väheksymättä!) Bobotien pohjana on ruskistettu naudan tai lampaan jauheliha, jossa maistuvat curry ja hedelmäinen makeus. Päälle tulee munamaito, jonka ansiosta Bobotie muistuttaa ennemminkin jauhelihapiirakkaa ilman pohjaa. Bobotie tarjoillaan riisin ja raikkaan salaatin kanssa.

Tämä makunautinto vei kyllä meidän perheeltämme kielen mennessään, joten suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Bobotien rinnalle äiti valmisti mehukkaan riisi-bataattivuoan, jonka reseptin tulen varmasti bloggaamaan teille vielä myöhemmin.

Bobotie (3-4 annosta)

500 g jauhelihaa
0,5 dl korppujauhoja
1 dl maitoa
2 sipulia
1 valkosipulinkynsi
1 omena
0,5 dl rusinoita
2 rkl mietoa currytahnaa
½ tl kurkumaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl hunajaa
timjamia
salviaa
mustapippuria
ripaus suolaa
oliiviöljyä paistamiseen

Munamaito:
2 kananmunaa
3 dl maitoa

Pinnalle:
mantelilastuja
muutama laakerinlehti
Paistaminen: 175 °C, 40-50 minuuttia

Sekoita kulhossa korppujauhot ja maito. Silppua sipuli, hienonna valkosipuli ja pilko omena pieniksi kuutioiksi. Kuumenna tilkka oliiviöljyä paistinpannulla ja sekoita siihen currytahna. Kuullota sipulit ja valkosipuli pannulla ja lisää hetkeksi joukkoon omenakuutiot ja rusinat. Lisää nämä maidossa turvotetun korppujauhon joukkoon.

Ruskista jauheliha ja lisää loput mausteet lihan joukkoon. Sekoita maustettu jauheliha kulhossa odottavien muiden aineiden joukkoon ja kaada seos laakeaan uunivuokaan.

Sekoita kananmunat ja maito keskenään ja kaada jauhelihan päälle vuokaan. Ripottele pinnalle mantelilastuja ja asettele päälle muutama laakerinlehti.

Paista 175 °C:ssa noin 40-50 minuuttia. Maista ja ihastu!

lauantai 19. joulukuuta 2009

Ravintolakokemus: Smör Turussa


Ravintola Smör Turussa, Läntisellä Rantakadulla, on melko uusi paikka ja itse kävin siellä ensimmäisen kerran 12.12.2009. Smör löytyy läheltä pääkirjastoa, erään vanhan rakennuksen kellaritasosta, pienet ikkunat kohti tunnelmallista jokirantaa. Smöristä itselleni tuli mieleeni heti lähistöllä sijaitsevat Ravintolat Mami ja Linnankatu 3, niin ruokalistansa kuin tyylikkään ja harkitun sisustuksensa ansiosta.

Tähän ravintolaan mennessään kannattaa ehdottomasti tehdä ensin pöytävaraus, sillä vaikka pöytiä on yllättävänkin paljon, on ravintola myös kovin suosittu. Pöytävarauksen tein itse näppärästi netissä pari viikkoa aikaisemmin. Vahvistus varauksesta tuli seuraavana päivänä sähköpostiini.

Smörin ruokalista on lyhyt sisältäen neljä alkupala-, neljä pääruoka- ja neljä jälkiruokavaihtoehtoa. Mahdollista on tilata myös yllätysmenu koko pöytäseurueelle. Lyhyt ruokalista on mielestäni turvallinen, sillä tiedän sitä lukiessani, että jokainen ravintolan annos on tarkkaan harkittu ja suunniteltu sopimaan tarjolla oleviin muihin ruokalajeihin. Mikään annos ei ole vain ajautunut tai unohtunut listalle. Itselläni on ravintoloissa yleensä suuri valinnan vaikeus ja lyhyt ruokalista helpottaa kummasti. Menun voi lukea etukäteen ravintolan sivuiltakin. Olen silloin tällöin Smörin sivuilla käydessäni huomannut, että ruokalista vaihtuu mukavan usein. Todennäköisesti seuraavan kerran Smörissä käydessäni listalla olisi taas uudet mielenkiintoiset ja ajankohtaiset vaihtoehdot. Tämän hetken tarjonnasta oli helppo bongata ihanan jouluisia makuja.

Aikataulumme Smörissä oli vähän rajallinen, joten aloitimme suoraan pääruuista. Saimme kuitenkin ennen niitä terveiset keittiöstä: pieni shottilasin kokoinen annos herkullista valkosipuli-tryffelikeittoa. Lisäksi leipäkorista tarjoiltiin maalaispatonkia ja saaristolaisleipää. Pääruuaksi kolmen hengen pöytäseurueemme valitsi jokainen eri annoksen. Itse otin paahdettua turskaa ja rapurisottoa kuohuviinikastikkeella. En muista syöneeni turskaa oikeastaan aikaisemmin missään. Maku oli mieto, mutta mieluinen ja kala oli valmistettu onnistuneesti. Risotto ja kastike oli erinomaista.

Meillä on kuitenkin sallittua käydä naapurinkin lautasella maistelemassa. Vierestäni löytyi friteerattua vuohenjuustoa, ohraa ja punajuurikastiketta ja vastapäätä ylikypsää possua, lanttupyrettä ja korinttikastiketta. Täytyy kyllä todeta, että possu ja lanttupyre oli pääruuistamme herkullisinta! Pieni annoskateus iski. Mutta vain pieni, sillä kaikki ruoka oli hyvää.

Jälkiruuaksi otimme kaikki samaa: piparin makuista crème brûléeta ja glögisorbettia, jonka kuva löytyy ylhäältä. Annoksen päällä oli myös ohuita rapeita ”keksejä” ja söpö macaron-leivos, joten jälkiruuassa riitti herkuttelemista. Piparin makuinen crème brûlée oli uskomattoman ihanaa.

Ravintolan tunnelmaan olisin kaivannut vähän lisää ”sitä jotakin”, mutta yleisesti ottaen ravintolakokemus Smörissä oli oikein positiivinen. Kannattaa mennä käymään!

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Helpoin ja herkuin omenapiirakka


Tämä omenapiirakka on todella nopea ja vaivaton tehdä, mutta se on yksi parhaista, joita tiedän. Pehmeä pohja ja päälle tuleva kermaseos tekevät piirakasta ihanan mehevän. Alkuperäinen ohje on Ruokamaailmasta, mutta olen viilannut sitä vähän. Omenapiirakka on mielestäni täydellinen arkiherkku ja ilahdutin tällä töistä kotiin palaavat vanhempani. Minullahan on joululomailevana aikaa leipoa!

Omenapiirakka:

Pohja:
75 g voisulaa
1 dl sokeria
1 dl ruokakermaa
1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta

2-3 omenaa lohkoina (esim. kirpeä Granny Smith)
ripaus mantelirouhetta

Päällys:
1 dl ruokakermaa
1 kananmuna
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
Tarjoiluun: Vaniljakastiketta

Paistaminen: 200 °C, 15+15 min
Sekoita voisula, sokeri, ruokakerma ja kananmuna keskenään. Yhdistä leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää nämä taikinaan. Kaada pohjataikina korkeareunaiseen piirakkavuokaan. Asettele omenalohkot pohjataikinan päälle ja ripottele omenalohkoille halutessasi hieman mantelirouhetta. Paista 200 °C:ssa 15 minuuttia. Sekoita sillä aikaa päällyksen aineet yhteen. Kaada kermapäällys tasaisesti esipaistetun piiraan päälle. Jatka kypsentämistä vielä noin 15 minuuttia, kunnes piirakka on kypsä. Anna piirakan jäähtyä ja tarjoa vaniljakastikkeen kanssa.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Lucia-pullat, Lussekatter tai Joulupullat

Hei!

Tervetuloa uuteen leivonta- ja ruoka-aiheiseen blogiini!

Nyt juhlitaan Lucian päivää. Ruotsissa, missä Lucian päivä taitaa olla paljon suurempi juttu kuin meillä täällä Suomessa, on tapana syödä Lucia-pullia eli Lussekattereita 13.12. Nämä pullat ovat S-kirjaimen muotoisia, sahramilla maustettuja ja rusinoin koristeltuja. Suomessa täysin samanlaisten pullien ohjeet löytyvät useinmiten nimellä joulupullat. Joten vaikka Lucian päivä meni jo, ovat nämä pullat yhä äärimmäisen ajankohtaisia! Tein itse pieniä pullia, sillä kahvipöydässä on usein tarjolla muitakin herkkuja, ja pikkupullan jälkeen jaksaa maistella vielä muutakin. :)

Sahrami on minulle melko uusi mauste ja täytyy kyllä sanoa, että se toi perinteiseen ja tuttuun pullaan aivan uuden sävyn. Miten ihanaa olikaan leipoa keltaista taikinaa! Sahramia kannattaa käyttää varovasti, sillä sen maku on vahva. Tämän ohjeen määrä on mielestäni juuri sopiva.

Hiivan käyttäminen on mielestäni melkein vaikeinta koko leipomisen maailmassa. On niin vaikeaa tietää, milloin maito on juuri sopivan lämpöistä - ei liian kylmää eikä kuumaa. Huvittavaa, että monen harvoin leipovan bravuuri tuntuu olevan juuri pullat - mielestäni ne leivonnaisista kaikkein vaikeimmat! Nämä Lucia-pullat onnistuivat kyllä tosi hyvin. Vinkkinä voin vielä antaa, että rusinoita kannattaa liottaa vedessä hetki ennen pulliin painamista, sillä silloin ne eivät pala niin helposti uunissa.

Lucia-pullat

3 dl maitoa
1 pussi kuivahiivaa
1/2 pussia sahramia*
1/2 tl suolaa
1 dl sokeria
1/2 rkl kardemummaa
1 kananmuna
n. 9 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
75 g pehmeää voita

rusinoita koristeeksi
kananmunaa voiteluun

Paistaminen: 225 °C, 5-10 minuuttia
* Sahrami myydään 0,5 gramman pusseissa. Ohjeeseen riittä puolet siitä eli 0,25 grammaa.

Kuvassa melkein pellillinen Lucia-pullia vielä ilman rusinoita ja kanamunalla voitelua.

Lämmitä maito 42 °C lämpöiseksi, sekoita kuivahiiva ja sahrami pieneen jauhomäärään ja lisää nämä maidon joukkoon. Lisää suola, sokeri, kardemumma ja kanamuna. Lisää jauhoja vähitellen ja vaivaa taikinaa. Pehmeä voi lisätään taikinan alustamisen loppupuolella. Taikina saa olla pehmeää, mutta ei niin löysää, että se tarttuu sormiin. Anna pullataikinan kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa noin puoli tuntia.
Pyörittele taikinasta ohuita nauhoja, ja kääri nauha rullalle molemmista päistä eri suuntiin, niin että saat S:n muotoisen pullan. Paina molempien päiden kierteen keskelle rusina ja voitele pullat kananmunalla. Sitten 225 °C:n lämpöiseen uuniin reiluksi viideksi minuutiksi. Tarjoa kauniin kellertävät pikkulusset Lucia-sävelten kera kynntilänvalossa.


Tänä vuonna olin päättänyt leikkiä Luciaa oikein kunnolla, sillä minulla on ollut jo pitkään haaveena saada olla Lucia. Ostin Lucia-kruunun, ompelin valkoisen puvun ja houkuttelin ystäväni kulkueeseen. Esiinnyimme kurssikavereidemme yllätykseksi pikkujoulusitseillä perjantaina ennen Lucian päivää opiskelupaikkakunnallani Turussa. Viikonloppuna saavuin kotiin Raumalle joululomaa viettämään. Lucian päivänä sunnuntaina oli tietysti pukeuduttava jälleen Lucian asuun! Yllätin tällä kertaa naapurin ystäväperheen ja vein heillekin korillisen Lussekatteja.