torstai 28. tammikuuta 2010

Välimeren leipä


Lisää Välimeren makuja: tässä on mitä ihanin leipäohje! Bongasin reseptin jostain melko lähiaikoina ilmestyneestä Kodin kuvalehdestä, joka on mielestäni oikeastaan parhaat ruokaohjeet tarjoava naistenlehti. Alkuperäinen ohje oli kahdelle leivälle, mutta puolitin ainemäärät. Tällä ohjeella tulee yksi pitkä leipä, joka kuvassa näkyy puolitettuna. Ei mahtunut muuten koriin eikä kuvaan…

Tein leipää aika lennossa pitkän työ-/koulupäivän jälkeen, ja nopeasti tämä herkku kyllä hupenikin. Leipätaikinassa oli jotenkin erikoisen onnistunut koostumus, sopivan rouheinen, vaikka vaaleasta leivästä olikin kyse. Sovelsin kyllä vähän alkuperäisen ohjeen jauhosuhdetta, joten kehuinkohan nyt vähän itseäni… Feta-oliivi-aurinkotomaattitäyteinen leipä ei tietenkään sen enempää voiteluja tai juustoja kaipaa vaan on herkullista sellaisenaan. Mussuti mussun vaan!

Välimeren leipä (1 leipä)

2,5 dl vettä
puoli pussia kuivahiivaa
1 tl suolaa
½ rkl hunajaa
n. 6-7 dl jauhoja: puolet sämpyläjauhoja ja puolet hiivaleipäjauhoja
vajaa ½ dl oliiviöljyä

Täyte:
1 dl silputtuja oliiveja
1 dl silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja
100 g fetajuustoa

Pinnalle:
oliiviöljyä
parmesaaniraastetta
kokonaisia kivettömiä oliiveja

Paistaminen: 200 °C, noin 20 minuuttia.

Kuumenna vesi vähän yli kädenlämpöiseksi (42°C). Sekoita kuivahiiva pieneen jauhomäärään ja lisää nämä veteen. Lisää suola ja hunaja. Lisää jauhoja taikinaa vaivaten ja alustamisen loppupuolella oliiviöljy. Taikina saa olla pehmeää, muttei tarttuvaa. Jauhojen määrä ohjeissa on aina vähän ”noin”-käsite, näppituntuma kertoo mikä on hyvä!

Kohota lämpimässä paikassa liinan alla kaksinkertaiseksi. Silppua sillä aikaa täytteen aineet.

Vaivaa taikinaa hetki leivinalustalla ja kaulitse siitä suorakaiteen muotoinen levy. Levitä täyteainekset tasaisesti levylle. Käännä levyn alareuna keskelle täytteen päälle ja yläreuna jo käännetyn reunan päälle. Nosta leipä uunipellille. Itse jätin saumapuolen ylöspäin, mutta tasaisen pinnan halutessasi käännä sumapuoli alas. Kohota hetki liinan alla.

Voitele leipä kevyesti oliiviöljyllä, ripottele pinnalle parmesaanijuustoraastetta ja koristele kokonaisilla oliiveilla. Paista 200 °C:ssa noin 20 minuuttia.

perjantai 22. tammikuuta 2010

Kesäkurpitsa-herkkusieni-tortellinivuoka


Meillä on kotona aarrearkku. Kyseessä on keittiön laatikossa oleva suuri keltainen pahvilaatikko, joka on täynnä lehdistä leikattuja, netistä printattuja ja kauniilla käsialalla paperilapuille kirjoitettuja reseptejä vuosien varrelta. Pinon päällimmäisinä kiertää ehkä muutama kymmenen reseptiä, joita leivotaan ja kokkaillaan meillä säännöllisin väliajoin. Laatikko sisältää kuitenkin oikeasti satoja, ehkä jopa pari tuhatta reseptiä, jotka ovat painuneet unholaan. Minulle tulee aina ajoittain suuri kiusaus käydä näpelöimässä tämän aarrearkun sisältöä ja nimenomaan kaivaa esille pahnan pohjimmaisia. Sillä tavalla löytyi myös tämä reseptiaarre. Emme ole aivan varmoja siitä, mistä tämän tortellinivuoan ohje on laatikkoomme tullut, mutta epäilemme äidin saaneen sen joskus työkaveriltaan. Lähes varmoja olemme kuitenkin, ettei tätä ole meillä aiemmin valmistettu, sillä näin ihanaa makuelämystä ei hevillä unohtaisi…

Kuten jo edellisessä postauksessani mainostin, rakastan Välimeren maiden keittiötä. Jo lukiessani tätä reseptiä vesi nousi kielelleni. Ja valmis ruoka oli juuri niin herkullista kuin odotinkin! Täyteläiset tortellinit, aromikkaat herkkusienet, raikkaat kesäkurpitsat ja vahvana maistuvat aurinkokuivatut tomaatit tekivät tästä heti yhden kaikkien aikojen lempiruuistani. Kaiken lisäksi tämä herkku on valtavan yksinkertaista valmistaa!

Tortellineja olen tottunut käyttämään vain kastikkeiden kanssa tai salaateissa ja vuokaruuan tekeminen niistä kuulosti kiehtovalta. Käytin itse suosikkimakuani, pinaatti-ricottajuustotäytteisiä tortellineja, mutta vuokaan voi käyttää mitä tortellineja tahansa. Esimerkiksi kinkkutäyte tekisi ruuasta ihan erilaisen. Tätä ruokaa on muutenkin todella helppo lähteä varioimaan. Herkkusienten, kesäkurpitsan tai aurinkokuivattujen tomaattien tilalle voisi laittaa mitä tahansa muita sieniä ja kasviksia, oliiveja, fetaa, pähkinöitä, broileria, lohta... Hyviä yhdistelmiä on loputtomasti. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti tätä alkuperäistä ohjetta!

Paistetun kesäkurpitsan ja herkkusienten joukkoon lisättävä sherry ei taida olla mikään välttämättömyys, mikäli sellaista ei kaapista löydy. Uskon, että se kuitenkin toi ruokaan oman arominsa. Meiltäkin löytyi yllättäen sherrypullo. ”Shaishiko olla lashillinen sherryä?” kysyttiin tämän talon nuorison suosikkisarjassa Kummelissa. Tätä lausetta olemme toistelleet huumorilla kerran jos toisenkin, ja ilmeisesti myönteisen vastauksen pelossa meillekin on hankittu varmuuden vuoksi sherrypullo. Ja tulipa sillekin viimein käyttöä. :)

Kesäkurpitsa-herkkusieni-tortellinivuoka

1 paketti eli 250 g tuoretortellineja
1 suuri tai 2 pientä kesäkurpitsaa
300 g herkkusieniä tai portobelloja
2 rkl sherryä
oliiviöljyä paistamiseen
1 dl silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja
suolaa
mustapippuria
tuoretta basilikaa

Päälle:
2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
parmesaanijuustoraastetta

Paistaminen: 200 C°, noin 30 minuuttia

Kuutio kesäkurpitsa ja suikaloi sienet. Paista kesäkurpitsakuutiot ja sienisuikaleet oliiviöljyssä ja anna sienistä irtoavan nesteen haihtua kokonaan. Lisää sherry, mausta suolalla ja pippurilla ja anna hautua hetki.


Keitä tortellinit pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta vesi pois. Lisää keitettyjen tortellinien joukkoon tilkka oliiviöljyä, jotta ne eivät tartu toisiinsa.

Laita uunivuoan pohjalle puolet kesäkurpitsa-sieniseoksesta ja lisää päälle puolet tortellineista, aurinkokuivatuista tomaateista ja basilikasilpusta. Tee toinen kerros samalla tavalla.

Sekoita ruokakerma ja kananmuna keskenään ja kaada tasaisesti vuokaan. Ripottele pinnalle parmesaanijuustoraastetta. Paista 200 C°:ssa noin puoli tuntia.

Tortellinivuoka ennen uuniin menoa

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Naan-leivät ja banaani-currysalsa aasialaisen ruuan seuraksi


Olen viime aikoina tehnyt keittiössä uusia aluevaltauksia. Välimeren ja Etelä-Euroopan maista tulevat maut ovat ehdottomia suosikkejani ja niitä löytyykin tavallisimmin kokkailuistani. Sen sijaan aasialaisesta ruuasta minulla on hyvin vähän kokemuksia, niin syöjänä kuin kokkailijanakin. Kiinalaisen ja japanilaisen ruuan piirteitä suurin piirtein hahmotan, mutta esimerkiksi intialaisen ja thaimaalaisen kohdalla olen aika hukassa. Mitä on garam masala? Millainen ruoka on korma ja millainen curry? Kormasta ja currysta olen sentään kuullut, mutta mikä ihme on biryami? Ja jos laitan intialaiseen broilerikastikkeeseen kookosmaitoa, tuliko kastikkeestani vahingossa kuitenkin thaimaalainen? Apua!

Ehkä auttaisi, jos tekisin matkan paikan päälle Intiaan tai Thaimaahan tai kävisin edes etnisissä ravintoloissa syömässä. Kokkailuhätääni en kuitenkaan ole ehtinyt tehdä kumpaakaan vaan Googlen apu on toistaiseksi saanut riittää vastauksia etsiessäni. Valitettavasti netissä ei voi kuitenkaan oppia sitä, miltä ruuan kuuluisi maistua.

Sattumalta vastaani on nyt tullut muutamia mielenkiintoiselta vaikuttavia aasialaishenkisiä reseptejä ja olen rohkeasti astunut pois mukavuusalueeltani. Pääainekseni näissä intialaisissa ja thaimaalaisissa kokkailuissa on ollut broileri. Muutamista innokkaista yrityksistä huolimatta en ole vielä löytänyt reseptiä, jonka haluaisin erityisesti teille esitellä. Jotain on vain jäänyt puuttumaan näistä makuelämyksistä. En tiedä, onko vika ollut valmistajassa vai reseptissä, mutta yritykset jatkuvat edelleen! Jos teillä on hyviä aasialaisia reseptejä tiedossanne, lisätkää ihmeessä vaikka linkki kommenttiosioon.

Muutama pikku resepti on kuitenkin päässyt yllättämään minut iloisesti. Vaikka en olekaan ollut pääruokiin niin tyytyväinen, ovat lisukkeet päässeet vahingossa onnistumaan. Intiasta kotoisin olevat Naan-leivät ja erään broileriruuan lisukkeeksi kuulunut banaani-currysalsa ansaitsevat ehdottomasti bloggauksen. Naan-leivät olivat nimenä minulle entuudestaan tuttuja, mutta ensimmäisen makukokemuksen sain näistä itse tekemistäni leivistä. En jaksa murehtia maun ja koostumuksen autenttisuutta, sillä leivät olivat tosi hyviä! Banaani-currysalsa taas oli toisaalta raikasta ja makeaa, mutta antoi myös kivasti potkua. Se jää varmasti käyttööni broileriruokien lisukkeeksi ja sopisi loistavasti esimerkiksi kesäisten grilliherkkujen kaveriksi.

Naan-leivät (n. 10 pientä leipää)

3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl sokeria
1 tl suolaa
4 tl sulatettua voita
1 tl leivinjauhetta
¾ dl maustamatonta jogurttia
n. 1 dl maitoa

Paistaminen: 250 °C, 6-10 minuuttia

Sekoita vehnäjauhot, sokeri, suola ja sulatettu voi kulhossa. Tee jauhoseoksen keskelle kuoppa ja kaada siihen leivinjauhe ja jogurtti. Vaivaa taikinaa ja lisää vähitellen maito, kunnes taikina on pehmeää, mutta ei tarttuvaa. Peitä taikina kostealla liinalla ja aseta lämpimään paikkaan muutamaksi tunniksi. Käy vaivaamassa taikinaa kerran odottamisen aikana. Taikina ei siis kohoa, mutta jokin merkitys sen lepäämisellä ilmeisesti on taikinan koostumukselle.

Jaa taikina noin kymmeneen osaan. Pyöritä jauhotetulla pöydällä taikinanpaloista palloja ja kaulitse ne litteiksi pyöreiksi leipäsiksi. Peitä valmiit leivät kostealla liinalla, kunnes ne menevät uuniin, sillä leivät kuivuvat muuten nopeasti. Paista leivät 250 °C:ssa 6-10 minuuttia. Käännä kerran paistamisen aikana. Tarjoile valmiit leivät lämpiminä, kannattaa vaikka peittää leipäkori liinalla. Jäähtyessään leivät kovettuvat, mutta toisaalta ovat silloinkin tosi herkullisia rouskuttaa.

Banaani-currysalsa

1 banaani
2 dl kermaviiliä
1 valkosipulinkynsi
2 tl currya
2 tl currytahnaa
1 tl tomaattisosetta
1 tl kirveliä
1 tl inkivääriä
ripaus cayennepippuria

Muusaa banaani haarukalla, purista valkosipulinkynsi ja sekoita kaikki ainekset yhteen. Anna maustua jääkaapissa. Tarjoile esimerkiksi broilerin lisukkeena.

perjantai 8. tammikuuta 2010

Juustokohokas


Joulun ja lomailujen jälkeen itseeni iskee aina pieni haikeus. Onneksi lomaltapaluu on ainakin itselläni tänä vuonna melko pehmeä lasku: kahden päivän työviikko ja sitten viikonlopun viettoon. Ja vuoden ensimmäisen työviikon viikonloppuahan on syytä juhlia! Mikä olisikaan mieltä kohottavampaa kuin näyttävä juustokohokas, sillä makunautinnon lisäksi juustokohokkaan tekijä saa ihanan onnistumisen tunteen.

Juustokohokas kuulostaa hankalalta tehdä, eikä sen valmistus ihan silmät kiinni sujukaan. Mutta vaikeaa se ei ole! Valmistamani juustokohokas oli vasta ensimmäiseni, mutta onnistuin äidin ohjeilla täydellisesti. Tietysti annan kaikki samat jipot nyt teille ja varustin ohjeen vielä valokuvin valmistuksen eri vaiheista. Yritin tehdä ohjeista niin selkeät, että kuka vain uskaltaa ryhtyä kohokkaan tekoon. Kokeneet kokkaajat voivat hypätä höpötysteni yli ja heittää kohokkaan suoraan uuniin vanhalla rutiinilla.

Tämä juustokohokas kuuluu jälleen niihin ihaniin ikisuosikkiruokiin, joiden reseptit ovat peräisin kaukaa edelliseltä vuosituhannelta. Juustokohokkaan reseptin äitini on napannut jostakin lehdestä jo ennen kuin äidiksi ryhtyikään. Ohje on siis taatusti toimiva ja itse juustokohokas on käynyt vuosien varrella aika monta maistelusyyniä läpi. Vaikka juustokohokas on meillä tuttu juttu, sen ilmestyminen pöytään tuntuu aina jonkinlaiselta ihmeteolta. Miten muutamasta keittiön peruselintarvikkeesta voikaan syntyä tällainen samettisen pehmeä ja ilmava juhlaruoka? Olemme kyllä adoptoineet juustokohokkaan myös ihan tavallisiin ruokahetkiimme, sillä saahan arkipäivisinkin kohota arjen yläpuolelle!

Juustokohokas

25 g voita
¾ dl vehnäjauhoja
3 ½ dl kermamaitoa (sisältää siis noin puolet maitoa ja puolet kermaa)
2 dl emmentalraastetta
5 kananmunaa
½ tl suolaa
mustapippuria

Paistaminen: 175 °C, noin 35-45 minuuttia

Valmista ensin juustokastike. Tämän kohdan vaarana on pohjaan palaminen, joten ole tarkkana. Laita voi kattilaan ja anna sulaa. Lisää sulaneeseen voihin vuorotellen vehnäjauhoja ja kermamaitoa ja sekoita huolellisesti vispilällä kattilan pohjasta asti. Käytä liedessä mietoa lämpöä. Älä pelästy jauhojen paakkuuntumista alussa, ne sekoittuvat kyllä kermamaitoon. Anna kastikkeen pulpahtaa ja paksuuntua. Sekoita lopuksi joukkoon juustoraaste ja anna juuston sulaa. Mausta seos suolalla ja pippurilla.

Valkokastike saa olla paksua ennen juuston lisäämistä.

Anna kastikkeen jäähtyä hieman ja erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset. Lisää keltuaiset juustokastikkeeseen yksi kerrallaan sekoittaen ja siirrä valkuaiset omaan kulhoonsa odottamaan vatkausta. Muista, että valkuaisten joukkoon ei saa eksyä yhtään keltuaista, sillä muuten vaahtoa ei synny. Vatkaa siis seuraavaksi valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Yhdistä lopuksi juustokastike valkuaisvaahtoon varovasti käännellen.

Juustokastike käännellään joukkoon vaahdon laskua varoen.

Kaada kohokastaikina voideltuun korkeareunaiseen vuokaan tai pieniin annosvuokiin. Kaada taikinaa vuokaan tai annosvuokiin vain 2/3:n korkeudelta, sillä kohokas tarvitsee kohoamistilaa.


Paista 175 °C:ssa noin 35-45 minuuttia, kunnes kohokas on noussut ja paistunut kellanruskeaksi. Istuta syöjät pöytään jo paistamisen aikana, sillä kohokas ei odota yleisöään. Kanna valmis kohokas siis uunista suoraan pöytään. Tarjoile juustokohokas näyttävänä alkupalana tai osana pääruokaa.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Madeiran makuja


Uuden vuoden tervehdys Madeiralta! Takanani on viikko uskomattoman luonnon, herkullisen ruuan ja ainutlaatuisen joulutunnelman keskellä. Madeira on Portugalille kuuluva saari Atlantin valtamerellä, hieman Kanarian saaria pohjoisempana. Ilmasto on ympäri vuoden leuto, kesäisin lämpöä on hieman yli 20 C°, talvella taas hieman alle. Madeira on kuuluisa erityisesti sen vehreästä ja värikylläisestä luonnostaan sekä jylhistä maisemistaan. Luonnon kauneutta pääsee ihastelemaan lukuisissa puutarhoissa ja erityisesti saaren kastelukanavia eli levadoja seuraavia polkuja patikoimalla. Nyt talvellakin saaren luonnossa riitti paljon ihmeteltävää, mutta kesällä kasvien kukkiessa ihailtavaa olisi moninkertaisesti. Joulun aikaan Madeiralla on kuitenkin jotain muutakin ainutlaatuista ihmeteltävää, nimittäin saaren pääkaupungin Funchalin yltäkylläiset jouluvalot. Joulukoristeet ja -seimet, suloiset lapsikuorojen esitykset sekä kaiuttimista jatkuvasti soivat joululaulut virittävät ihanan joulutunnelman, vaikka lumisesta talvesta ei ole tietoakaan. Sanoin kuvailematon kokemus oli tietenkin nähdä maailman suurin, Guinnesin ennätyksiinkin päässyt Funchalin uuden vuoden ilotulitus!



Luonnosta ja joulutunnelmasta siirryn nyt tietysti ruuan pariin, joka aina on erityinen kokemuksensa joka matkakohteessa. Madeiran luonto tarjoaa ruokapöytäänkin herkullisia antimiaan ja parhaiten erikoisiin hedelmiin ja vihanneksiin sekä meren herkkuihin pääsee tutustumaan Funchalin keskustan kauppahallissa. Myyjät maistattavat turisteille mielellään mitä erikoisempia ja herkullisempia hedelmiä. Omaan maistelukierrokseeni kauppahallissa kuuluivat peikonlehti eli tuhannen maun hedelmä, annoona eli kermaomena ja erilaiset passionhedelmät. Peikonlehden sorruin jopa ostamaan viidellä eurolla(!) ja tietysti törppöyksissäni unohdin sen hotellin jääkaappiin. Näitä ja monia muita hedelmiä ja vihanneksia voi bongailla myyntikojujen lisäksi kasvamassa puutarhoissa ja levadojen varrella. Kuuluisin hedelmä Madeiralla on kuitenkin ehdottomasti banaani. Aito madeiralainen banaani on tavallista banaania hieman pienempi kääpiöbanaani ja sen makeuden rinnalla tavallinen banaani maistuu melkeinpä puulta. EU on kieltänyt naurettavine banaanin ihannemittoineen kääpiöbanaanin viennin ulkomaille, joten Madeiralla on jouduttu risteyttämään kääpiöbanaania isompiin lajikkeisiin maun kustannuksella. Herkullista kääpiöbanaania saa onneksi maistella edelleen Madeiran lomallaan.

Ylärivissä kääpiöbanaaneja ja banaanien alapuolella oikeassa reunassa vihreät pyöreähköt hedelmät ovat kermaomenoita. Peikonlehden hedelmät ovat vihreitä, pitkän kävyn muotoisia ja alimmat korit ovat täynnä erilaisia passionhedelmiä.

Madeiran ruokakokemuksiin kuuluvat ehdottomasti meren antimet. Erityistä kiitosta kalaherkuistaan saavat Tokos ja Casa Madeiranese -ravintolat. Herkullisista kalalajeista riittää valittavaa, mutta aina ei tarvitse valita vain yhtä. ”Mixed grilled fish” on aina ehdoton ykkösvalintani merellisissä etelän lomakohteissa ja se osoittautui nappivalinnaksi myös Madeiralla. Pyysin Tokos-ravintolan tarjoilijatarta kirjoittamaan ylös lautaseltani löytyvät neljä eri kalalajia. Edelleenkään en tiedä mikä oli mikäkin, mutta joka tapauksessa kalat olivat toinen toistaan herkullisempia. Näiden kalojen lisäksi lomalla tuli maisteltua varmaan vähintään neljää muutakin eksoottista kalalajia. Madeiralla on ehdottomasti kokeiltava ainakin yhtä tiettyä kalaa, jota kutsutaankin Madeiran kansalliskalaksi. Mistään muualta kuin Madeiralta ja Japanista sitä ei kai saakaan. Kyseessä on espada eli sapelikala. Kauppahallin kalatiskillä voi käydä ensin pelästyttämässä itsensä tämän kalan rumuudella. Espada asuu niin syvissä vesissä, että kun se kalastetaan pintaan, espada on kuollut paineenvaihteluista johtuvaan sukeltajan tautiin. Kukaan ei olekaan koskaan nähnyt espadaa elävänä! Espadan liha on vaaleaa ja erittäin maukasta. Espada tarjoillaan perinteisesti leivitettynä - minkäs muunkaan kuin paistetun, kanelilla maustetun kääpiöbanaanin kanssa!

Tokoksen mixed grilled fish: sekalaisessa järjestyksessä sword fish, monkfish, dourado ja sea bream.

Espada on ruma kalatiskillä…

…mutta herkullinen lautasella.

Toinen ehdoton ruokalaji Madeiralla on melkein saman niminen kuin espada: nimittäin espetada. Espetada ei kuitenkaan ole kala vaan grillattu häränlihavarras. Espetada oli tietysti ”Madeiralaisen illan” pääruokalaji. Sen tarjoilu on aikamoinen näky itsessään. Lihavarras on valtavan kokoinen ja se tuodaan roikkumaan pöydän päällä olevaan korkeaan telineeseen. Vartaasta jokainen voi sitten pudottaa lautaselleen lihanpaloja. Espetada maustetaan suolalla, laakerinlehdillä ja maustevoilla. Lisukkeeksi Madeiralla tarjoillaan niin espetadan kuin kalojenkin kanssa keitettyjä vihanneksia ja perunoita, kasviksilla höystettyä riisiä, grillattua bataattia, maissijauhoista tehtyjä friteerattuja kuutioita, ranskanperunoita ja salaattia. Ja nimenomaan tarjoillaan! Madeiralla lähes aina sai eteensä tyhjän lautasen, johon tarjoilija sitten asetteli erillisiltä suurilta vadeilta niin pääruuan kuin lisukkeetkin. Olo oli kuin Nobel-illallisilla!

Maustevoi valuu paperista espetadan ylle.

Madeiran lomalla syöminen painottui tietysti herkullisiin illallisiin, mutta tuleehan sitä päivälläkin kaupungilla ravaavalle nopeasti nälkä. Funchalin keskustassa törmäsi useisiin herkullisen tuoksuisiin kojuihin. Useimmissa kojuissa leivottiin, paistettiin ja myytiin ihanaa maalaisleipää ”Bolo do Cacoa”. Tätä arinalla paistettua mehevää leipää tarjoiltiin usein ravintoloissakin ennen ateriaa. Leipä halkaistaan keskeltä ja väliin sivellään valkosipuli-yrttivoita. Bolo do Cacon ohjeen saimme eräällä retkellä matkaoppailtamme ja tottahan toki aion leipoa sitä pian. Suureksi yllätyksekseni arinaleivän mehevyyden salaisuus on bataattisose!

Litteitä arinaleipiä ja hassuja myyjiä
 
Makeiden herkkujen ystäville keskustasta löytyy munkkikojuja. Churrot ovat pitkulaisia ohuita munkkeja, jotka paistettuaan kieritellään kaneli-sokeriseoksessa. Munkkikojuista sai myös ehkä vielä churrojakin herkullisempia meheviä reikämunkkeja. Eräs tyypillinen madeiralainen makea leivonnainen on tiivis, pähkinöitä ja manteleita sisältävä hunajakakku, jonka pitkä säilyvyys on taattu.

Churroja

Madeiralaisten ruokien lisäksi odotin yhtä ihan toisenlaista ruokakokemusta matkallani. Vanhempani ovat olleet Madeiralla kerran aikaisemminkin ja edellisellä matkallaan he kävivät China Town -nimisessä kiinalaisessa ravintolassa, ja kehuivat tätä paikkaa kovasti. Itse kammoan kiinalaista ruokaa, mutta tämän vanhempieni kehuman paikan halusin kokea. Ja toden totta, kiinalainen ruoka voi olla myös hyvää! Tästä lähtien minut saa viedä kiinalaiseen syömään – tähän nimenomaiseen ravintolaan. Maukkaista pääruuista ja ystävällisestä palvelusta huolimatta tämän kiinalaisen ravintolan hitti taisi kuitenkin olla jälkiruoka: friteerattu jäätelöpallo!

Friteerattu jäätelöpallo oli epätodellista ja ihanaa!

Madeiran ruokakokemukset päätti matkan viimeisenä iltana suuri uuden vuoden juhlaillallinen hotellissamme Pestana Miramarissa. Hotellivaraukseemme kuului 150 euron arvoinen buffetillallinen juomineen. Illallinen oli aika herttainen kokemus, saimme muun muassa hauskat uuden vuoden päähineet päähämme. Itse tarjoilut ja kattaukset olivat viimeisen päälle, mutta illallinen kärsi vähän runsaudenpulasta. Esimerkiksi jälkiruokapöydässä laskin olevan jopa kaksikymmentä erilaista kakkua tai muuta herkkua. Ruoka oli hyvää, mutta ehkä vähempikin vaihtoehtojen määrä olisi riittänyt. Illallinen hotellilla oli kuitenkin mukava ja vaivaton tapa juhlistaa vuosikymmenen vaihtumista. Notkuvien pöytien äärestä selviytyneet kapusivat illallisen jälkeen hotellin terassille ihailemaan, kun ilotulitukset kirjaimellisesti ympäröivät koko Funchalin Vivaldin vuodenaikojen tahdissa. Rakettien räiskettä katsellessa ja leppoisasta tunnelmasta nauttiessa pohdin, että jokaisen ihmisen tulisi saada viettää ainakin yksi joulun ja uuden vuoden aika Madeiralla. Sen jälkeen ei nimittäin ole enää entisensä… Hyvällä tavalla. :)

Pestana Miramarin uuden vuoden illalisen alkupalabuffet. Tai oikeastaan osa siitä.

Jälkiruuat jatkuivat silmänkantamattomiin. Huomaa ilmapallot ja hassut hatut!

Maailman suurin ilotulitus

Madeira, tulen pian takaisin!