perjantai 28. toukokuuta 2010

Muistoja ylioppilasjuhlistani


Tämän kevään ylioppilasjuhlien lähestyessä aloin muistella omia neljän vuoden takaisia ylioppilasjuhliani – ja erityisesti niiden tarjoiluja! Olisi suuri vahinko, jos ylioppilasjuhlieni herkut ja kattaukset jäisivät esittelemättä vain siksi, että minulla ei ollut vielä silloin ruokablogia. :) Ehkäpä muinaisista ylioppilasjuhlistani irtoaa edelleen jokin hyvä idea ylioppilasjuhlien tai muiden juhlien järjestäjille.

Minulla oli tarkka ajatus siitä millaiset ylioppilasjuhlat järjestäisin. Halusin kutsua juhliini sukulaisia, ystäviä, tuttavia, naapureita ja opettajia, joten juhlistani tuli aika suuret. Halusin juhlat, joihin ihmiset saattoivat poiketa silloin, kun ehtivät ja viipyä juuri niin kauan tai vähän aikaa kuin halusivat. Koska ylioppilasjuhlia voi sattua samalle päivälle aika monta, on mukavaa, jos juhlissa voi viipyä juuri sen ajan kuin itse haluaa ja jatkaa sitten onnittelukierrostaan.

Juhlien joustavuuden halusin näkyvän myös tarjoiluissa. Siksi juhlissani olikin seisovassa pöydässä suolaisia cocktailpaloja sekä makeita herkkuja. Jos vieras oli edellisen ylioppilaan luona jo syönyt enemmän, saattoi minun luonani suunnistaa suoraan kakun ääreen ja napata vaikka yhden pienen suolapalan seuraksi. Juhlieni tarjoiluista sai kyllä mahansa täyteen vaikka lämmintä ateriaa ei juhlissani tarjoiltukaan.


Tilasimme ruuat ja tarjoilijat raumalaisesta pitopalvelu Klapsakasta. Suuremmissa juhlissa kannattaa ehdottomasti turvautua ulkopuoliseen apuun, mutta tämän varmaan aika moni on jo keksinytkin. Halusin suolaiseksi tarjottavaksi siis erilaisia herkullisia pieniä cocktailpaloja ja runsaat salaatit. (Mutta ei Waldorfin salaattia, joka on kamalinta mitä tiedän! Jonkun paatuneen käsityksen mukaan Waldorfin salaattia tungetaan joka ikiseen noutopöytään…) Klapsakka onnistuikin keksimään ihanan raikkaat ja uudenlaiset tarjottavat. Hauskin keksintö oli ehkä pieniin snapsilaseihin annosteltu kylmä keitto, herkullinen tzatziki-shotti!


Makeassa pöydässä taas halusin tarjoilla ehdottomasti jotakin muuta kuin perinteistä kermakakkua, jonka päällä nököttää ylioppilaslakki. Kermakakussa ja ylioppilaslakkikoristeessa ei ole tietenkään mitään vikaa, mutta halusin omiin juhliini jonkin vähemmän perinteisen ja selvästi omannäköiseni kakun. Minun juhlieni kakkuna oli siis tietenkin vaaleanpunainen prinsessakakku! Kakkupöydästä löytyi myös heleän vaaleanvihreä hyydytetty juustokakku valkosuklaasta ja limetistä. Äitini oli leiponut lisäksi juhlapöytään muutamia iki-ihania leivonnaisiaan.


Nooran ylioppilasjuhlamenu 3.6.2006

Siikatartarleipä
Kylmäsavulohi-piparjuuritoast
Pororieskarulla
Marinoitu rosvopaisti ja punasipulihilloke
Tzatziki-shotti
Rapeat kasviskierteet
Marinoidut vihannekset
Broiler-pastasalaatti
Parmesan-pekonisalaatti

Vaaleanpunainen prinsessakakku
Valkosuklaa-limettikakku
Toscakakku
Suklaakakku
Herkuttelijan pullat

Tarjoilujen lisäksi pelkkä juhlieni buffetpöydän ulkonäkö oli jotakin, mitä en koskaan unohda. Pitopalvelun vastuuhenkilö kävi juhlien suunnitteluvaiheessa kotonamme esittelemässä tarjoiluvaihtoehtoja. Suunnittelimme samalla myös tarjoilujen asettelua ja kerroin ”teemavärini” olevan vaaleanpunainen. Sanasta teemaväri minulle tulee oikeastaan mieleen amerikkalaisten tosi-tv-ohjelmien hirviömorsiamet ja heidän hääjuhlansa, mutta vaaleanpunainen lempivärini sai nyt näkyä juhlissani. Pitopalvelun vastuuhenkilö ehdotti jonkinlaista vaaleanpunaista harsoa koristeeksi buffetpöytään ja olin tyytyväinen. Äitini kanssa ajattelimme lisäksi laittaa mummuni virkkaaman vaaleanpunaisen pitsiliinaan kakkupöytään kaitaliinaksi. Emme kuitenkaan silloin arvanneet kuinka paljon pitopalvelu innostui teemaväristäni…

Juhlapäivänä pitopalvelu tuli kotiimme laittamaan kattaukset ja tarjoilut valmiiksi koulun ylioppilasjuhlien aikana. Kun saavuimme kotiin lakituksesta, kohtasimme keittiössä uskomattoman näyn. Katsopa vaan kuvia niin ymmärrät. Heleän vaaleanpunaista harsokangasta oli kieputettu ympäri keittiön kattolamppua, josta kangas laskeutui putouksena lampun alla olevalle pöydälle. Kakkutarjoilut oli aseteltu tämän kauniin vaaleanpunaisen kankaan päälle eri korkeuksille. Toisessa pöydässä olevat suolaiset tarjottavat oli aseteltu kirkkaille lasilevyille, jotka nekin oli porrastettu eri korkeuksiin. Vaaleanpunainen harso kieppui tarjoilujen alla yhtenäisenä kauniina alustana. Mummun vaaleanpunainen kaitaliina oli viikattu nätisti takaisin kaappiin... Kattaus oli kerta kaikkiaan upea ja valtavan hyvällä maulla tehty. Todella rohkea ja onnistunut veto pitopalvelun herralta!


Vaaleanpunaiset ylioppilasjuhlani kruunasi tietenkin onnittelumaljojen vaaleanpunainen kuohuviini ja alkoholittomille vaaleanpunainen muumilimsa. Ja kyllä tulikin skoolattua monta kertaa, sillä vieraita tuli jatkuvasti, kuten olin toivonutkin. Oma juhlani sujui ihanassa härdellissä ruusujen ja onnitteluhalausten keskellä. Ruokaakin ehdin kerätä lautaselle, mutta itse syöminen jäi juhlien aikana vieraiden tapaamisen varjoon. Viimeisenä tulleen naapurin ystäväperheemme kanssa ehdin viimein hengähtää ja herkutella useimpien vieraiden jo lähdettyä. Ja siitä sitten bailaamaan!

Uskomatonta mutta totta, pukuni ei ollut kuitenkaan vaaleanpunainen!

Minä, vielä nuorena ja kauniina ;)

Lämpimästi onnea kaikille uusille ylioppilaille!

lauantai 22. toukokuuta 2010

Raparperikeikaus


Kesälomani alkamisen kunniaksi herkutellaan raparperikeikauskakulla!

Raparperi on ehdottomasti kausituote. Nuoret raparperinvarret maistuvat parhaimmilta, joten juuri kesän alussa on oikea aika tehdä ihania raparperiherkkuja. Tämä raparperikeikauskakku vaniljakastikkeen kanssa on tällä hetkellä ihaninta mitä tiedän. Lieneeköhän syynä se, että tällä kakulla on päässyt herkuttelemaan viimeksi vuosi sitten… Onneksi olen kuitenkin saanut maistella raparperikeikauskakkua lapsuudestani asti, sillä resepti kuuluu kotonamme iät ja ajat leivottuihin ikisuosikkeihin. Raparperikeikauksen resepti on itse asiassa peräisin isäni nuoruuden kesätyöpaikasta! Väitän, että tämä on maailman paras raparperiohje, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Raparperikeikaus kuulostaa ehkä hankalalta tehdä, mutta tätä leipoessa ei tarvitse osata keikauttaa muuta kuin kakku ulos vuoasta, ihan tavalliseen tapaan. Raparperikeikaus tehdään niin, että raparperinpalat asetetaan ensin kakkuvuoan pohjalle ja päälle kaadetaan taikina. Valmiin kakun kumoamisen jälkeen raparperikerros on tietenkin kakun päällä. Helppoa! Raparperikauden ulkopuolella kakun voi tehdä vaikka omenoista tai ananaksesta. Kakkupohja on niin suloisen mehevä, että tätä kakkua on vaikea jättää kokonaan vain alkukesän herkuksi.

Kotipihamme kiinnostavin puska tällä hetkellä. Muutamia vuosia sitten, oman raparperisatomme ollessa vielä pieni, haimme raparperinvarret naapurin pihalta. Luvan kanssa kylläkin!

Raparperikeikaus

raparperikerros:
50 g voita
5 dl raparperia
2 dl fariinisokeria

taikina:
125 g voita
1 dl sokeria
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

tarjoiluun:
vaahtoutuvaa vaniljakastiketta

Paistaminen: 175 °C, noin 30–40 minuuttia.

Leivo kakku pyöreään ei-irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Irtopohjavuoka vuotaa aina hieman, joten vältä suosiolla uunin pesu valitsemalla kiinteäpohjainen vuoka.

Leikkaa leivinpaperista kakkuvuoan kokoinen pala vuoan pohjalle. Voitele vuoan reunat ja levitä 50 g voita sulatettuna vuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Vinkiksi voin sulatukseen: Laita uuni lämpenemään ja aseta vuoka uuniin voinokareen kanssa. Anna nokareen sulaa tasaisesti vuoan pohjalle uunin lämmetessä. Ole kuitenkin tarkkana, jotta voi ei ehdi kärventyä!

Kuori raparperinvarret ja leikkaa ne noin sentin mittaisiksi paloiksi. Sekoita raparperinpalat ja fariinisokeri keskenään ja levitä seos vuoan pohjalle voisulan päälle.



Valmista kakkutaikina. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kanamunat yksitellen joukkoon hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Kaada taikina raparperikerroksen päälle vuokaan. Paista 175 °C:ssa 30–40 minuuttia.

Anna kakun jäähtyä hetki vuoassa ennen kuin kumoat sen. Kumottuasi kakun poista varovasti leivinpaperi raparperikerroksen päältä. Tarjoa kakku vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Kesän ensimmäiset kasvisnyytit grillissä


Lämpöaallon saavuttua Raumalle avasimme saman tien grillikauden. Nyt on kesä!

Viikon kuluttua pakkaan hellevaatteeni kasaan Turussa ja muutan kokonaan kesän viettoon Raumalle. Lämpöaallon sekoittamana olen katsellut paljon vanhoja kesäkuvia. Niistä välittyvät ihanat hetket ja tunnelmat saavat minut jälleen vakuuttumaan siitä, kuinka ihanaa onkaan viettää kesää kotona Raumalla. Saatte nyt osanne malttamattomasta kesänodotuksestani!

Kesällä ruuanlaittomme ja syömisemme siirtyy tosiaan osittain ulos. Blogini otsikon kuva on otettu takapihamme terassilta viime kesänä ja siinä terassilla syömme aina kuin ei ole mitään pakottavaa syytä syödä sisällä. Kesällä valmistamme melkein päivittäin ruokaa grillissä. Grillaamisesta tulenkin kirjoittamaan kesällä varmasti paljon. Grillissä voi nimittäin valmistaa melkein mitä vain helposti ja terveellisesti. Veikkaanpa, että moni grillin omistaja voisi hyödyntää grilliään vielä enemmän ja monipuolisemmin kuin on tottunut. Toivottavasti onnistun antamaan kesän aikana blogissani joitakin kivoja ideoita grillikauteen.

Grillausmuistoja kuluneilta kesiltä...

Tänä viikonloppuna tein grillattavaksi kasvisnyyttejä porkkanasta, parsakaalista, punasipulista sekä herkkusienistä ja mausteeksi niihin lisäsin kantarellituorejuustoa. Tällaista yhdistelmää en muista aiemmin kokeilleeni, mutta tulen ehdottomasti tekemään näitä jatkossakin! Grillasimme myös broilerin rintafileitä ja lisäksi tein sienirisottoa, joka sekin ansaitsisi ehdottomasti blogiin pääsyn.

Grillaus jos mikä on kausijuttu ja niin ovat monet muutkin kesän herkut. Pari viikkoa sitten törmäsin jo mansikoiden ja herneiden myyjiin ruokakaupan pihalla. Tunnustan, että sana ”ilonpilaaja” käväisi mielessäni… Mansikoiden ja herneiden ilmestyminen torille kuuluu kesän odotetuimpiin tapauksiin enkä siksi ymmärrä, miksi niitä pitäisi olla tarjolla aina. Eihän joulukaan ole joka päivä! Mansikoita kannetaan kesällä kotiimme litratolkulla, eikä ole ollenkaan harvinaista, että iso mansikkalaatikollinen tyhjenee meillä yhtenä päivänä. Minä ja isosiskoni vietämme nimipäiviämme heinäkuun alussa parhaaseen mansikka-aikaan, joten saamme herkutella nimppareilla aina ihanalla mansikikkakakulla.


Kesällä kotonamme Raumalla käy monenlaisia vieraita. Tampereen kummeillani on ollut lapsuudestani asti tapana vuokrata itselleen pariksi viikoksi kesämökki Rauman seudulta. Edelleenkään kesä ei olisi mitään ilman heidän mökkiviikkojaan! Saamme silloin melkein joka päivä kutsun heidän luokseen uimaan ja saunomaan sekä tietenkin nauttimaan heidän ihanista tarjoiluistaan. Saamme tietysti myös kummit monta kertaa vastavierailulle kotiimme. Kesällä olemme saaneet usein muitakin ihania vieraita, niin pieniä kuin suuriakin ihmisiä. Ja aina pari karvaturria mahtuu mukaan.


Kun saamme kesällä enemmän väkeä taloon, äitini kantaa terassille keittolevyn ja leivinalustallisen munkkitaikinarinkilöitä. Niitä hän sitten paistelee auringonpaisteessa nälkäisille vierailijoille. Malttamattomimmille äiti repii maistiaispalat ensimmäisestä paistetusta ja sokeroidusta munkista. Nämä maailman ihanimmat reikämunkit on tehty mummuni eli äidinäitini ohjeella. Munkit olivat nimittäin hänen elämäntyönsä! Äitini vanhemmilla oli oma kahvila pienessä Förbyn kylässään ja munkit olivat tämän kahvilan tärkein tuote. Mummuni valmisti munkkitaikinan aina ulkomuistista ilman edes aineiden mittaamista. Kerran viisas äitini mittasi mummun munkkitaikinaan käyttämien aineiden määrät ja kirjoitti reseptin ylös tulevia sukupolvia varten. Tämä munkkiresepti on valitettavasti ainoa resepti, jota en aio blogiini laittaa. Kyse on nimittäin eräänlaisesta suvun salaisuudesta! ;)


Rauman kesässä on toki muutakin ihanaa kuin munkintuoksuinen kotipihamme. Rauma on hieno kesäkaupunki, jonne kannattaa tulla tutustumaan, jos vielä ei ole ehtinyt. Vanhan Rauman puutaloalue putiikkeineen ja pihapiireineen on näkemisen arvoinen. Merimaisemista nauttiville suosittelen ehdottomasti retkeä saaristossa. Raumalla on myös monenlaisia kesätapahtumia musiikista ja elokuvista Mustan pitsin yöhön ja Pitsimissin valintaan. Mutta se Rauman markkinoinnista. Jokaisella on oma kesäparatiisinsa ja tämä olkoon minun!


Hei, nyt tulee viimein se ohje!

Kasvisnyytit

porkkanaa
parsakaalia
punasipulia
herkkusieniä
kantarellituorejuustoa
mustapippuria
suolaa
kuivattuja yrttejä
öljyä

Grillaus: 20-30 minuuttia

Leikkaa porkkanat tikuiksi ja parsakaali nupuiksi. Esikeitä tai höyrytä porkkanaa ja parsakaalia muutaman minuutin ajan, jotta ne kypsyvät grillissä nopeammin. Leikkaa punasipuli lohkoiksi ja siivuta herkkusienet. Kokoa kasvikset öljyllä sivellyille kaksinkertaisille alumiinifoliopaloille. Lisää muutama teelusikallinen kantarellituorejuustoa kuhunkin nyyttiin. Mausta mustapippurilla, ripauksella suolaa ja kuivatuilla yrteillä. Kokoa alumiinifolion kulmat yhteen ja purista nyytit kiinni. Grillaa 20-30 minuuttia, kunnes vihannekset ovat kypsiä.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Vuohenjuustopannukakut


Blogini on ollut hieman hiljainen viime aikoina, sillä olen keskittynyt ahkerasti opiskelijaelämään. Opiskelijavapun juhlinnan jälkeen olen oikeasti myös opiskellut ja tenttinyt. :) Mutta enää reilu viikko pitäisi jaksaa ja sitten onkin lukuvuosi paketissa. Kesäloman koittaessa pääsenkin viettämään paljon enemmän aikaa lempiharrastusteni eli kokkailun ja leipomisen parissa!

Äitienpäiväviikonloppuna ehdin kuitenkin tehdä monenlaisia blogiinkin kelpaavia herkkuja. Ensimmäisenä niistä jaan teille vuohenjuustopannukakkujen ohjeen, joka on peräisin uusimmasta Anna-lehdestä, Teresa Välimäeltä. Tein tätä yleisön pyynnöstä jopa kahdesti viime viikonloppuna. Ensimmäisen pannarin tein uunivuokaan ja toisella kerralla paistoin pikkupannareita muffinssivuoissa. Pikkupannareita tehtiin alkuperäisessäkin ohjeessa ja ne taisivat olla se mehevämpi ratkaisu. Joka tapauksessa vuohenjuustopannukakku oli aivan ihanaa! Pannaritaikinan koostumus oli myös varmasti paras, mitä olen koskaan kokeillut. Taikinan raaka-aineiden suhteita voisin soveltaa jatkossa muihinkin pannareihin.

Vuohenjuustopannari syntyy tosi nopeasti ja helposti. Vuohenjuusto ripotellaan murusina yrteillä maustetun pannukakkutaikinan päälle ja pinnalle lisätään vielä hiukan hunajaa. Lopputuloksena on kutkuttavan herkullinen pienen makeuden taittama suolapala. Loistavaa tarjottavaa vaikka brunssille, piknikille tai iltapalaksi.

Vuohenjuustopannukakut

5 dl maitoa
2 kananmunaa
1 tl suolaa
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua oreganoa
ripaus mustapippuria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl leseitä
100-200 g vuohenjuustoa
1/2 dl hunajaa

pinnalle:
tuoretta basilikaa

Paistaminen: 200 °C, noin 30 minuuttia

Sekoita keskenään kaikki muut aineet paitsi vuohenjuusto ja hunaja. Anna taikinan turvota hetki. Kaada taikina voidellun muffinipellin kuoppiin, voideltuun uunivuokaan tai leivinpaperilla peitetylle uuninpellille. Murusta vuohenjuustoa taikinan pinnalle ja valuta hieman hunajaa päälle. Paista 200 °C:ssa noin 30 minuuttia. Anna pannarin jäähtyä hieman ja irrota pikkupannarit muffinssivuoista. Ripottele pinnalle silputtua tuoretta basilikaa.

Zoom!

Lähikuvia herkuista on luvassa jatkossakin, sillä ruokakuvauksesta innostunut isäni ilmoitti hankkivansa uuden megazoomin! No, mitäpä isäparka ei tyttärensä ruokablogin eteen tekisi... ;)