maanantai 29. marraskuuta 2010

Cheers Scotsmen!


Vietin kuukausi sitten ihanan pidennetyn viikonloppuloman Skotlannin pääkaupungissa Edinburghissa. Skotlannin matkasta puhuessani yllättävän moni on kysynyt minulta, missä se Skotlanti oikein olikaan. Pidetäänpä siis aluksi pieni maantiedon kertaus: säkkipilleistään ja kilttiasuistaan kuuluisa Skotlanti sijaitsee Ison-Britannian saaren pohjoisosassa. Ison-Britannian saari taas kuuluu valtiolle nimeltä Yhdistynyt kuningaskunta (pidemmältä nimeltään Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, mutta usein koko valtioon viitataan nimellä Iso-Britannia.) Yhdistyneen kuningaskunnan valtioon kuuluu Skotlannin lisäksi kolme muuta osaa, jotka ovat Englanti Ison-Britannian saaren eteläosassa, Wales saaren länsiosassa sekä Pohjois-Irlanti viereisellä Irlannin saarella. (Irlannin saaresta suurin osahan muodostaa ihan oman valtionsa nimeltä Irlanti, mutta Pohjois-Irlanti on napattu Yhdistyneelle kuningaskunnalle saaren koilliskulmasta.) Kuulostaako monimutkaiselta? Vai lapsellisen tutulta? Niin tai näin, pieni yleissivistävä kertaus tekee aina hyvää.

Edinburgh ei ole ihan se tavallisin valinta kaupunkilomakohteeksi. Nykyään moni tosin valitsee matkakohteensa halpalentoyhtiöiden tarjonnan mukaan ja Edinburghiinhan lentää edullisesti Tampereelta Ryanairilla. Minä en kuitenkaan bongannut Edinburghia kohteekseni lentolippujen halpuuden vuoksi vaan siksi, että kaksi kalleimmista aarteistani asuvat tällä hetkellä Edinburghissa. Lähdimmekin koko perheen voimin Edinburghiin katsomaan isosiskoani ja hänen miestään. Lankoni aloitti syyskuussa vuoden pituisen opiskelurupeaman Edinburghissa ja siskonikin on asustellut siellä tämän syksyn. Kerrassaan upeaan kaupunkiin he olivat päätyneet!

Edinburghin keskusta jakautuu uuteen ja vanhaan kaupunkiin, joista se uusikin on pari sataa vuotta vanha. Uuden ja vanhan kaupungin välissä on laaksomainen puisto nimeltä Princes Street Gardens. Itse Princes Street -niminen katu reunustaa puiston uuden kaupungin puoleista reunaa ja tämän katu onkin oikea shoppailijan paratiisi. Uusi kaupunki on vilkkaamapaa aluetta, se varsinainen Edinburghin kaupungin keskusta. Vanha kaupunki taas vie suoraan keskiajan tunnelmaan jyhkeine kivitaloineen. Edinburgh on tietysti paljon muutakin, mutta vaihdan selitykset nyt kuviin.

Princes Street Gardens, korkealla taustalla Old Town ja Edinburghin linna

Edinburghin linna

Old Townin katunäkymiä

Reippailijoiden suosima Arthur's Seat kaupungin itälaidalla

Kaupunki-idylliä keskustan ulkopuolella

Shoppailua pääkatu Princes Streetillä

Tärkein nähtävyyteni saapui hotelli Frederick Houseen

Ensitöikseen isosiskoni vei perheemme kahville vanhan kaupungin puolelle, ehkä yhteen maailman kuuluisimmista kahviloista. Tiedättehän tietysti The Elephant Housen? Ai ette? Itse asiassa veikkaan, että tiedätte paikan, ette vain tiedä tietävänne. En minäkään aiemmin tiennyt, että tällä kuuluisalla kahvilalla on sellainen nimi, enkä todellakaan tiennyt tämän kahvilan sijaitsevan juuri Edinburghissa. Kahvilaan astuessanikaan en olisi voinut arvata, että kyseessä on mitenkään erityinen paikka. The Elephant House on melko vaatimaton, ehkä hieman nuhjuinenkin, mutta toisaalta lämmintunnelmainen kahvila. Kahvila, jossa vähävarainen yksinhuoltajaäiti saattaisi istua kahvikuppinsa ääressä lämmittelemässä - kirjoittaen. Kahvilan ikkunasta siintävä aavemainen Edinburghin linna saa kirjoittajan mielikuvituksen laukkaamaan ja äkkiä maisema on täynnä velhoja ja taikuutta. Yksinhuoltajanaisen tarina on kuitenkin täyttä totta. Täällä se syntyi, Harry Potter.

The Elephant House

Jos tekisin kuten entinen vakioasiakas Joanne Rowling, ottaisin pelkän kahvin. Mutta minä en juo kahvia.

Saiko Edinburghin linna toimia Tylypahkan esikuvana?

Isosiskoni oli kovasti suunnitellut viikonloppuamme etukäteen, erityisesti ruokailujen osalta. Ensimmäisen päivän iltana pöytä oli varattuna ravintolasta nimeltä Howies. Howies-ravintolaita löytyy Edinburghista neljä kappaletta ja yksi vielä muualta Skotlannista. Me astelimme osoitteeseen 29 Waterloo Place. Siskoni esitti pöytävarauksemme nuorelle tarjoilijaneidille sujuvalla englannilla ja tarjoilija ohjasi meidät pöytään aloittaenkin keskustelun sujuvalla suomella - tai tarkemmin sanottuna savon murteella! Hetken luulin, että siskoni oli suunnitellut tämänkin yllätysen, mutta ravintolassa oli oikeasti kaksikin suomalaislähtöistä tarjoilijaa kyseisenä iltana töissä. Etelän lomakohteissa kehotetaan aina välttämään paikkoja, joissa tarjoilijat alkavat solkottaa suomea, mutta Edinburghin Howies oli vähän eri juttu. Ruoka oli valtavan hyvää, ja avara mutta tunnelmallinen ravintolasali kerrassan upea paikka syödä. Söin itse alkupalaksi kuumaa ja sopivan tulista kasvissosekeittoa (täydellistä viileässä syysillassa) ja pääruuaksi uskomattoman mureaa ja herkullista lammasta (yksi elämäni parhaista liha-annoksista). Suosittelen!

Howiesin täydellinen lammas

Edinburghissa teimme myös ensimmäiset vierailumme brittipubeihin. Brittiläinen perinneherkku fish and chips jäi kokeilematta viime kesän Lontoon matkallamme, joten nyt oli korkea aika herkutella rapeaksi friteeratulla koljalla ja dipata paksuja ranskalaisia ketsuppiin. Fish and chips maistui erinomaiselta Kenilworth-pubissa. Tuore fish and chips voittaa kyllä kaikki muut mättöruuat! Yhtenä iltana poikkesimme pubiin myös oluelle - tai kokikselle. No, olihan minunkin pakko maistaa mielenkiinnon vuoksi pieni hörppy isän tuopista, vaikka arvailin jo etukäteen, mitä makuelämykseltä odottaa. Kokemukseni perusteella suosittelen lämpimästi juomaan olutta brittipubissa! Se on ihan yhtä pahaa kuin Suomessakin! ;)

Fish and chips by Kenilworth

Cheers!

Muihin ruokakokemuksiimme lukeutui eräs espanjalainen ravintola, jossa ruoka oli kyllä herkullista, mutta sitä ei saatu ihan riittävästi. En ole kovinkaan montaa kertaa vieraillut espanjalaisissa ravintoloissa, mutta huomasimme kyllä, että suurin osa porukasta naposteli pelkillä tapaksilla. Tilasimme omien alkutapaksiemme jäkeen pääruuaksi paellaa koko porukalle, mutta jostain syystä pöytäämme ilmestyi vain pieni kahden ihmisen annos. No, niinhän ruokalistassa luki, että paella on tarkoitettu kahdelle, mutta luulisi tarjoilijan ymmärtävän, miten toimia, jos paellaa tilataan isommalle porukalle. Enemmän annoksia pöytään! Tilasimmekin sitten paellan vielä toiseen kertaan ja odotteluruuaksi hieman lisää tapaksia... Mikäs kiire meillä oli, kun luvassa oli lisää hyvää ruokaa!

Ei mikään perhepaella, mutta herkullinen sellainen

Mahan täydeltä ruokaa saimmekin sen sijaan siskoni ja hänen miehensä luona. Isosiskoni oli kokannut meille upean illallisen alku-, pää- ja jälkiruokineen. Ruokapöydän vieressä meitä tervehti suuri halloween-kurpitsa, jonka sisällön siskoni olikin käyttänyt tarkasti hyväkseen. Arvuuttelimme ensin cheddarmuffinssien kanssa tarjotun kasvisosekeiton raaka-aineita ja kurpitsaahan siinä oli. En ole käyttänyt tavallista kurpitsaa koskaan itse ruuanlaitossa, ja harvemmin sitä on tullut kenenkään muunkaan laittamana syötyä. Siskoni ihana keitto osoitti, että kurpitsaa kannattaisi todellakin käyttää. Pääruokana meille tarjoiltiin herkullista broileria lisukkeineen. Jälkkäriksi nautimme meheviä muffinsseja, joiden raaka-aineeksi arvuuttelujen jälkeen paljastettiin myöskin kurpitsa. Siskoni oli leiponut lisäksi valtavia cookieseja, jotka olivat varmasti parhaita koskaan syömiäni. Minun on ollut pakko leipoa näitä ihania suklaata, pähkinöitä, kookoshiutaleita ja kauraa sisältäviä jättikeksejä itsekin matkan jälkeen. Resepti päätyy varmasti vielä tänne blogiinkin!

Lankoni esittelee kurpitsaa

Kurpitsakeittoa ja juustomuffinsseja

Nyt ruokaa oli riittävästi!

Marias söta saker

Siskoni herkkuruokien esittelyn jälkeen minun on pakko kertoa vielä ei-niin-herkullisen-kuuloisesta ruokalajista nimeltä haggis. Haggista ei varmaankaan esiteltäisi ruokablogissani ellei kyseessä olisi Skotlannin perinneruoka. Kyseisestä ruokalajista tiesin etukäteen vain sen, että se sisältää sisäelimiä. Kuvittelin haggisin olevan jonkinlainen pataruoka. (Mielessäni kuvittelin Harry Potter -kirjojen Hagridin istumassa ison höyryävän padan ääressä ahmien sieltä kokonaisia munuaisia suuhunsa. Puistattavaa!) Katsoinkin silmät ymmyrkäisinä, kun siskoni, isäni ja lankoni tilasivat Howies-ravintolassa haggista alkupalaksi ja vielä ymmyrkäisemmiksi silmäni muuttuivat, kun näin, millaiset annokset he eteensä saivat. Katsokaapa alta:

Haggista Howiesin tyyliin

Haggis-tietouteni kaipasi siis pientä oikaisua. Siskoni kuvaili haggista jauhelihamuhennoksen tyyliseksi ja tuossa Howiesin alkupalassa haggismuhennos oli kääritty ohuen taikinarullan sisään. Hieman selvemmin haggis näyttäityi Kenilworth-pubissa maistiaisiksi tilaamassamme annoksessa, mutta kuva on valitettavasti hieman sumea. 

Haggista juuresmuusien kanssa

Juuri kun luulin saaneeni selville, mitä haggis on, siskoni alkoikin puhua haggis-makkarasta. "Miten haggis voi olla jauhelihamuhennosta ja makkaraa samaan aikaan?" tivasin siskoltani. Lopulta hänen oli vietävä minut ruokakauppaan katsomaan haggista. Paksun ryynimakkaran näköisenä pakettinahan haggismuhennosta siellä myytiin. Varmuuden vuoksi tarkistin vielä, mitä Wikipedia tietää haggisista. Sen mukaan haggis on pippurista pyttipannua! Eikä tässä vielä kaikki: haggis paistetaan lampaan mahalaukussa (se makkarapaketti!) ja täytteenä on muun muassa lampaan maksaa, keuhkoa, sydäntä ja ihraa (se jauhelihamuhennos!). En voi sanoa muuta kuin !!!, sillä minä olen mennyt maistamaan kyseistä soosia. En oikeastaan tiedä olenko enemmän kauhuissani vai hämmentynyt, sillä pieni haggismaistiaiseni ei maistunut juurikaan jauhelihaa kummemmalta, siis ei ainakaan valtavan pahalta. Suosittelen joka tapauksessa varmuuden vuoksi huuhtelemaan haggisin alas skotlantilaisella oluella. Niinhän ne kaikki pubissakin tekevät. ;) Cheers vaan!

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Ruokahaasteen voittaja on...

...Chocochili granaattiomenacouscousillaan! Lämpimät onnittelut voittajalle!

Chocochilin granaattiomenacouscous ampaisi menestykseen jo heti äänestyksen alkaessa ja keräsi lopulta 33 % eli 29 kappaletta annetuista äänistä. Toiseksi menestynein oli Hellun hellalla -blogin sinihomejuusto-taatelisalaatti 24 %:n suosiolla eli 21 äänellä. Kolmanneksi eniten eli 13 % (12 kpl) äänistä sai Tuulestatemmattua sinihomejuusto-piparivariaatioillaan. Alla vielä kaikkien haastepostausten äänisaaliit. Kiitos kaikille ahkerille kokeille ja äänestäjille!

Jäämmekin sitten odottelemaan Chocochilin järjestämää joulukuun ruokahaastetta. Itsekin ehdin jo viimein kirjoitella seuraavaa postaustani. Tervetuloa huomenna lukemaan mitä ja missä söin syyslomalla. :)

Marraskuun 2010 ruokahaasteen värikäs voittaja

Äänestystulokset:

1. Food Diary: Härän entrecôte puikulapyreellä sekä suklaisella Merlot-kastikkeella 0 kpl (0%)
2. Ahmija: Paholaismaiset vuohenjuustohampurilaiset 8 kpl (9%)
3. Chocochili: Granaattiomenacouscous 29 kpl (33%)
4. Hayley's Cuisine: Chili Brownies - Chilisuklaaruudut 2 kpl (2%)
5. Kulinaristi Karjalasta maailmalla: Suolapähkinä-suklaaruudut 4 kpl (4%)
6. Plantaasin ilot: Fasaania madeirakastikkeessa 2 kpl (2%)
7. Myötätuulta Kataloniassa: Täytetyt endiivit - Endivias rellenas 2 kpl (2%)
8. Appelsiinejahunajaa: Maustetut vinaigretit 1 kpl (1%)
9. Sillä sipuli: Suolaiset suklaa-toffeepalat 5 kpl (5%)
10. Tuulestatemmattua: Variaatioita sinihomejuusto-pipariteemasta 12 kpl (13%)
11. Hellun hellalla: Sinihomejuusto-taatelisalaatti 21 kpl (24%)

Ääniä yhteensä 86 kpl

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Suolaista ja makeaa - ehdokkaat esittelyssä

Marraskuun 2010 ruokahaaste "Suolaista ja makeaa" sai ruokabloggaajat innostumaan, ja kisaan osallistuikin 11 kappaletta toinen toistaan upeampia reseptejä. Kiitos jo nyt kaikille ruokahaasteeseen osallistuneille blogeille! Oli hienoa huomata, kuinka aiheeni sai ruokabloggaajat inspiroitumaan. Itseni lisäksi moni muukin on siis viehättynyt suolaisen ja makean yhdistämisestä ruuanlaitossa.

Pitemmittä puheitta mennään itse äänestykseen. Tutustu alla oleviin haastevastauksiin ja valitse mielestäsi houkuttelevin, mielenkiintoisin tai jollain muulla mittapuulla oma suosikkiresepti. Äänestä suosikkiasi blogini oikeasta sivupalkista löytyvässä kyselyssä. Äänestys päättyy lauantaina 27.11.2010 klo 23:59. Voittaja julistetaan sunnuntaina 28.11.2010 ja voittajablogin odotetaan järjestävän joulukuun haastepostauksen 5.12. mennessä. Ahkeraa äänestysviikkoa teille - ja ahkeraa tenttiinlukuviikkoa minulle! Oma hiljaiseloni päättyy näistä kahdesta selvittyämme. ;)

Suolaista ja makeaa -haastepostaukset:
(Kuvatekstejä klikkaamalla pääset lukemaan kunkin haastepostauksen.)












Paras voittakoon!

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Kardemummaskonssit


Ruokaa nautitaan monella eri tavalla ja siksi kyseisen asian kuvaamiseen on olemassa runsaasti verbejä. Minusta syöminen on sitä, että istutaan jonkin selkeän aterian ääressä ja syömisellä on selkeä alku ja loppu. Ruokaileminen sen sijaan sisältää jo itse hetkenkin, syömisen rauhassa ja hyvässä seurassa. Napostelu on sitä, että tekee jotakin muuta ja ohimennen heittää suuhunsa sitä sun tätä useinmiten kai jotakin sellaista, mitä ravitsemusasiantuntijoiden mielestä ei pitäisi. Haukkaaminen on syömissanoista mielestäni ikävin: on kirjaimellisesti tyydyttävä vain haukkaamaan palanen jotakin syötäväksi kelpaavaa ja jatkettava rientämistä pää kolmantena jalkana. Haukkaamisessa ruuan maistamiseen, saati sitten ruuasta nauttimiseen, ei riitä aikaa. Syömissanoista hauskimman olen kuullut saaristosta kotoisin olevan äitini suusta hänen varoittaessaan "taitamattomasta mähkimisestä". Ahmimisesta taitaa kai silloin olla kyse.

Oma suosikkisyömissanani ja on mutustelu. Mutustelu tapahtuu lämpimässä, mukavassa ja kiireettömässä ympäristössä. Mutustelu on kaikkea muuta kuin virallista eikä kukaan tule keräämään lautasia pois kesken kaiken, jos mutusteluun nyt edes lautasta tarvitaan. Mutustelu on vähän niin kuin napostelua, mutta mutustelijalla on napostelijan sijaan ihan oikeasti nälkä. Mikään kovin makea ei sovi mutusteluun, sillä se menisi jo herkuttelun puolelle, mutta toisaalta mitään kovin ruokaisaakaan ei tee mieli mutustella.

Kardemummaskonssit ovat täydellinen mutusteluruoka. Löysin tämän herkullisen reseptin Kädenvääntöä-nimisestä ruokablogista, jonne se oli taas päätynyt MeNaisista. Kardemumma antaa teeleiville aivan uuden maun ja ihanan tuoksun. Kardemummaskonssit sopisivat erinomaisesti myös marraskuun ruokahaasteen teemaan, sillä ne ovat tavallaan sekä suolaista että makeaa syötävää. Itse mutustelin nämä ihan sellaisenaan. Täytyypä malttaa testata näitä myös juustosiivun kera, ja joku ehkä laittaisi kardemummaskonsseille voita, hilloa tai marmeladia. Mmmm... ei muuta kuin mutustelemaan, sillä skonssit syntyvät kädenkäänteessä .

Vastapaistetut skonssit sekä pehmeä sohva luovat täydelliset mutusteluolosuhteet

Kardemummaskonssit

4 kpl suuria teeleipiä

3 dl vehnäjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
1 rkl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 rkl sokeria
1 rkl kardemummaa
1 dl rypsiöljyä
2 dl kermaviiliä

Paistaminen: 225° C, noin 15 minuuttia 

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Yhdistä kuivat aineet kulhossa. Lisää öljy ja kermaviili seokseen. Painele taikina leivinpaperin päälle neljäksi pyöreäksi levyksi. Jauhota kädet, jotta taikina ei tartu sormiin. Jaa levyt kahteen tai neljään osaan ja pistele haarukalla. Paista uunissa keskitasolla noin 15 minuuttia.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Marraskuun 2010 ruokahaaste: Suolaista ja makeaa

Lokakuun ruokahaasteen äänestys ratkesi sunnuntaina ja yllätys ja ilo oli suuri, kun synttärilahjaherkuksi leipomani porkkanakakku Jamie Oliverin tyyliin vei voiton! Upea juttu, lämmin kiitos kaikille äänestäjille, kanssakilpailijoille sekä tietenkin hyvän haasteen järjestäjälle! Villa Ainala Cuisinen ruokahaaste oli ainakin omasta mielestäni jännittävä, sillä kaikki viisi kilpailuherkkua olivat täysin erilaisia, mutta kaikki todella houkuttelevia. Kisaan osallistuneet blogit olivat minulle myös uusia kiinnostavia tuttavuuksia, joiden sivuilla vierailen jatkossakin. Huomasin myös itse saaneeni kommentteja täysin uusilta lukijoilta. :) Ruokahaasteeseen osallistuminen on siis mukava tapa tehdä blogiaan tutuksi uusille lukijoille. Siispä nyt kaikki innokkaat bloggailijat osallistumaan marraskuun ruokahaasteeseen!

Marraskuun ruokahaasteen aiheena on ”Suolaista ja makeaa”. Tai makeaa ja suolaista, sött o saltigt. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan valmistaa nyt sekä suolaista että makeaa syötävää vaan nimenomaan yhdistää nämä maut yhteen ja samaan ruokaan/leivonnaiseen/muuhun syötävään. Makean ja suolaisen yhdistäminen saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta onkin ehkä yllättävän tuttua: Lisäätkö sinä ripauksen sokeria tomaattikastikkeeseen, kuten italialaiset tekevät? Käytätkö hedelmiä ruuanlaitossa? Syötkö paahtoleivän joskus hillolla päällystettynä? Entä miten syöt croissantisi, ja onko croissant itse asiassa makea vai suolainen laivonnainen? Maistuisivatko sinulle juustot yhdessä vaikkapa viinirypäleiden kanssa? Kuulostaako suolapähkinöitä sisältävä uutuussuklaa sinustakin houkuttelevalta?

Kyllä ne italialaiset ainakin tomaattikastikkeen osaavat!

Hedelmien makeus sopii lihan kanssa, mutta lihan rinnalla on nähty myös suklaakastiketta...

Banaanileipä maistuu sekä suolaisen- että makeannälkään

Joku viisas kertoi kerran, että makuelämykset syntyvät, kun ihminen syödessään aistii mahdollisimman montaa eri perusmakua. Ei siis ihme, että vaikkapa täydellisen italialaisen tomaattikastikkeen salaisuus on ripaus sokeria. Makeaa ja suolaista voi yhdistellä monin eri tavoin ilman, että lopputulos on sekamelska. Tässä haasteessa ei siis tarvitse tehdä nakkisämpylää sokerimunkin sisään (mikä kyllä ainakin joskus oli hitti eräällä nokialaisella grillillä…), vaan yhdistää makeus ja suolaisuus omalla taitavalla tavallasi. Vain mielikuvitus on rajana!

Marraskuun 2010 ruokahaasteen säännöt:

Osallistuminen:

Marraskuun 2010 ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Jos haasteruoan resepti ei ole osallistujan oma, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee kokata ja blogata 2.-20.11.2010 välisenä aikana. Haasteen aiheena on yhdistää samaan ruokaan/leivonnaiseen/muuhun syötävään suolaista ja makeaa. Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen osoite tai tekemällä postauksesta linkki (ohje) tämän tekstin kommenttiosioon.

Haasteeseen ilmoittautuminen päättyy lauantaina 20.11.2010 klo 23:59, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani. Osallistuessasi annat luvan myös kyseisen linkin takaa mahdollisesti löytyvien kuvien käyttöön haasteruokien yhteenvetopostauksessa ja siihen, että kuvien kokoa saa muuttaa äänestysbloggauksessa. Luonnollisesti suostut myös keksimään ja järjestämään seuraavan ruokahaasteen, mikäli voitat haasteen!

Marraskuun ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestäminen:

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan sunnuntaina 21.11.2010, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä. Kuka tahansa (paitsi minä) saa äänestää.

Äänestysaika päättyy lauantaina 27.11.2010 klo 23:59. Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä paljon ääniä, arvotaan voittaja näiden postausten joukosta. Marraskuun ruokahaasteen voittaja julkistetaan sunnuntaina 28.11.2010.

Joulukuun 2010 ruokahaaste:

Marraskuun 2010 ruokahaasteen voittaja järjestää joulukuun 2010 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt ja aikataulu ovat hänen päätettävissään. Jos voittaja ei tee uutta haastetta 5.12.2010 klo 23:59 mennessä, haastevastaus siirtyy toiseksi tulleelle ja niin edelleen, mutta tästä tiedotan sitten uudelle järjestäjälle henkilökohtaisesti.

Hittireseptejä odotellessa, onnea ruokahaasteeseen!