torstai 24. maaliskuuta 2011

Chili-lohi kookosriisillä

Vieläkö lohiruuat maistuisivat?


Tämä ohje on jälleen yksi uusi suosikkiruokani. Makeanmuikeaa chili-lohta ja täyteläistä kookosriisiä ei juuri nyt voita mikään! Aiemmin julkaisemistani ohjeista ihanakala ja lohipelti ovat selvästi päässeet teidänkin suosionne, joten jos yhtään luotatte minuun näissä lohiasioissa, tuskin petytte tähänkään.

Ohje on peräisin Sara la Fountainin uudehkosta ruokakirjasta nimeltä Passion for Food. Meidän kirjahyllyssämme se on isosiskoni omaisuutta, lahjana minulta. Kirja on aika hauska: joka kuukaudelle on omat ruokaohjeensa yhtenevin teemoin. Olisikohan chili-lohi löytynyt jostain mausteisten syysiltojen seasta… Saahan sitä toki tehdä keväälläkin!

 
Lohifilee saa pinnalleen aivan ihanan aasialaistyyppisen kastikkeen, jota saa olla runsaasti. Alkuperäisessä ohjeessa 800–1000 g:n fileelle valmistetaan alla oleva määrä kastiketta, mutta meillä sama määrä levitettiin puolen kilon fileelle. Isommalle kalanpalalle tekisin ehdottomasti tupla-annoksen, sillä kala saa peittyä tähän herkulliseen kastikkeeseen eikä vain ottaa siitä pientä pintaväriä. Tulisuutta pelkäävien lohduksi kastike ei ole itsessään ollenkaan tulinen. Mutta tulisuutta rakastavien lohduksi kalan pinnalle saa koristeluvaiheessa pilkkoa toki niin paljon chiliä kuin sielu sietää.
 
Lohifileen paistuessa uunissa on aika tehdä tuiki tavallisesta riisistä uskomattoman herkullinen lisuke. Kookoskermalla, nokareella voita ja parilla muulla taikasanalla riisistä tulee samettinen herkku, jota söisi ihan sellaisenaan. Tai ainakin muidenkin ruokien kuin vain chili-lohen lisukkeena.
 
Jos paheenasi ovat liian suuret annoskoot, chili-lohi ja kookosriisi ovat vaarallista ruokaa. Niitä haluaa syödä lisää, vaikka olisi jo ihan täynnä.


Chili-lohi

(meri)lohifilee (n. 500g)

maustekastike:
4 rkl hoisinkastiketta
1 rkl soijakastiketta
2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
1 ½ rkl sweet chili -kastiketta
2 rkl misotahnaa

koristelu:
½ chiliä siemenet poistettuna, renkaiksi leikattuna
tuoretta persiljaa tai korianteria
1 kevätsipuli silputtuna

Paistaminen: 170 °C, noin 30 minuuttia

Sivele uunivuoka rypsiöljyllä ja aseta lohifilee vuokaan nahkapuoli alaspäin. Kuori ja raasta inkivääri ja sekoita kastikkeen ainekset yhteen. (Hoisinkastikkeita, misotahnoja sun muita löytyy kaupasta etnisten ruokien hyllystä. Misotahnaa myydään pienissä pahvilaatikoissa, joissa on pieniä annospusseja.) Levitä kastike lohifileen päälle. Paista kalaa 170 °C:ssa noin 30 minuuttia. Koristele valmis kala chilillä, tuoreilla yrteillä ja silputulla kevätsipulilla.

Kookosriisi

4 hengen annos keitettyä pitkäjyväistä riisiä
1 ½ dl kookoskermaa
5 rkl maitoa
3 rkl voita
2 rkl kookoshiutaleita
2 ½ rkl limettimehua
suolaa

Keitä pitkäjyväistä riisiä neljän hengen annos pakkauksen ohjeen mukaan. Sekoita kypsän riisin joukkoon kookoskerma, maito, voi, kookoshiutaleet ja limetin mehu. Anna lämmetä liedellä. Mausta tarvittaessa suolalla. Tarjoile riisi lohen lisukkeena.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Suklaakakku sukupolvelta toiselle

Vanhassa vara parempi


Minulla on tänään syntymäpäivä. Täytän kauhistuttavat 24 vuotta. Ikäloppuiset, mummelinharmaat, raihnaiset 24 vuotta. Aaaarrggghhhh!

Kunhan pelleilen! :)

En siinä, etten täyttäisi 24 vuotta vaan siinä, että 24 on mielestäni loistava ikä, ei mummelin vaan nuoren naisen ihana ikä. Iän karttuminen tapahtuu mielestäni tietyllä tavalla hyppäyksittäin. Esimerkiksi täysi-ikäistymisen ja pesästälennon ikävuodet 18 ja 19 ovat suunnilleen sama asia, samoin aikuisuuden opettelun vuodet 20–23. 24-vuotiaana hypätään uusiin nuoren aikuisen ikävuosiin, ehkä tuonne 27-vuotiaaksi asti. Takana on itsensä etsiminen, edessä uudet jännittävät asiat.

Vanheneminen on outo tapahtuma. Ikää karttuu, mutta aina vain minusta on tuntunut samalta Nooralta. Toisaalta, kun tarkastelee itseään ajassa taaksepäin, huomaa kummasti viisastuneensa aiemmista vuosista. En ole kyllä varma, kuinka paljon tästä karttuneesta viisaudesta on jälkiviisautta. Aika paljon varmaankin.

Ikään ja vanhenemiseen suhtaudutaan intohimoisesti. Lapsena jokaista ikävuotta odotti kuin kuuta nousevaa, nuorena ajan haluaisi pysäyttää ja vanhana ikä kuuluu salata. Omat 24 ikävuottani kirvoittavat mielipiteitä: ”Sä oot jo niin vanha, ai kauheeta!” ”Oi, niin nuori!” Lääkärikoulussa eräs gynekologi opetti meille, että nainen on 21-vuotiaana parhaassa iässä. Sen jälkeen tapahtuu rupsahtaminen. Välittömästi. Kyseinen naisgynekologi kuvasi, miten omana 22-vuotissyntymäpäivänään hän suorastaan tunsi, miten suuri rupsahduksen aalto pyyhkäisi läpi hänen ennen niin hehkeän kroppansa. Oi voi. Minun mielestäni hän oli edelleen oikein vetävän näköinen… Mutta luojan kiitos, meillä on neurologiaa tänä keväänä. Hermoston kehitystä tarkastelevat asiantuntijat antavat nimittäin vanhenemista pelkääville vähän enemmän armoa. En nyt muista tarkkaa ikää, mutta minullakin on vielä aika kauan aikaa muokata hermoverkkojani. Vai onko niin, että ulkoinen rupsahdus tapahtuu 21-vuotiaana vaikka sisäinen kauneus vasta lähestyy huippuaan? Olen kuitenkin täysin eri mieltä nuoruuden ja ulkoisen kauneuden suhteen: mielestäni kauneus ehdottomasti jalostuu iän myötä. Ja mitä muuten veikkaatte 21-vuotiaan ja 24-vuotiaan tyytyväisyydestä omaan ulkonäköönsä? Jep, se on noususuhdanne.

Kaikki tämä 21-vuotiaan hehkeys on mennyttä... Carolan CD on onneksi vielä tallella!

Eiväthän ne rypyt meitä oikeasti pelota. Vuodet tuovat nimittäin vääjäämättä vastaan muutoksia omassa elämässä ja kaikki uusi vähintäänkin jännittää, joskus jopa pelottaa. Omat ikätoverini tuntuvat murehtivan elämässä tiettyyn ikään mennessä saavutettuja asioita. Minulla oli viime syksynä ala-asteen luokkakokous ja siellä muisteltiin ala-asteikäisinä tehtyjä kuvitelmia elämästämme vuoden 2010 luokkakokouksessa. Perhe, lapsia, työ, kartano… No, lapsosia muutamalla olikin, joku oli ehkä jo työelämässä, mutta suurimmaksi osaksi olimme edelleen koulun penkillä istuvia pikku nassukoita. Kartanoistakin oli kuulemma vielä rakennussuunnitelmat hyväksymättä. Pettymysten pettymys! Minun on kuitenkin tunnustettava, etten ole koskaan ajatellut elämääni samanlaisella suunnitelmallisuudella. Toki minullakin on aina ollut haaveita siitä, mitä sitten isona haluan tehdä ja mitä elämääni kuuluu tai ei kuulu. Mutta aikarajaa ei ole! Kumma kyllä, suunnitelmat myös tuppaavat muuttumaan tiheästi. Ehkäpä onni voi olla muutakin kuin kartano tai kaksi lasta ja koira… Onnellisuus on ainoa asia, jota minä elämältäni loppujen lopuksi toivon. ”Pitää tehdä sitä ja tätä, ettei vanhana tarvitsisi keinutuolissa sitten harmitella” sanoo moni. Mutta tiedättekös mitä? Kuulin jostakin, että kun vanhoilta ihmisiltä on kysytty, mitä asioita he katuvat tai olisivat halunneet tehdä toisin elämässään, toivovat he vain, että olisivat olleet vähemmän kunnollisia! Kyllä vanha on viisas, ei voi muuta sanoa.

Viisautta on kätketty myös isoäitien keittokirjoihin. Jostakin sellaisesta on peräisin myös meidän perheemme suklaakakkuklassikko, jonka vertaista ei ole toista. Kun oma äitini oli suurin piirtein minun ikäiseni opiskelijatyttö, oli hän tutkimusapulaisena yliopistolla. Eräs ryhmän tutkijoista tarjosi kerran tätä suklaakakkua koko porukalle. Ohjeen tämä herra oli kaivanut jostain ikivanhasta leivontakirjasta. Resepti meni heti jakoon ja nykyisin kakkua leipoo jo uusi sukupolvi. Ja aina, kun kakkua tarjoaa, kaikki haluavat reseptin. Näin kävi viimeksi joulun alla, kun tarjosin suklaakakkua työkavereilleni sairaalassa. Joskus joku tunnistaa kakun mausta: ”Tämähän on se isomummun suklaakakku!”


Suklaakakku

5 rkl kaakaojauhetta
2 dl kermamaitoa (puolet kermaa ja puolet maitoa)
2 dl sokeria
150 g voita
2 kananmunaa
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 rkl vaniljasokeria
1 ½ tl leivinjauhetta

suklaakuorrutus:
puolet maitosuklaata
puolet taloussuklaata
loraus kermaa

kermavaahtoa tarjoiluun

Paistaminen: 175 °C, noin 40 minuuttia

Hämmennä kaakao, kermamaito ja puolet sokerista sekaisin kattilassa. Seos saa kiehua, jonka jälkeen se jäähdytetään. Vaahdota voi ja sokeri ja vatkaa kananmunat vaahdon joukkoon yksitellen. Lisää kaakaoseos taikinaan. Sekoita keskenään vehnäjauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe ja lisää taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun noin kahden litran vetoiseen pyöreään vuokaan (matala kakkuvuoka tai reikävuoka). Paista 175 °C:ssa noin 40 minuuttia. Kumoa kakku ja anna jäähtyä. Tee halutessasi kakulle suklaakuorrutus yhdistämällä sama määrä maito- ja taloussuklaata kulhoon, lisäämällä joukkoon loraus kermaa ja sulattamalla mikrossa. Sekoita kuorrute tasaiseksi ja levitä kakulle. Tarjoa kakku löysän kermavaahdon kanssa. Kuorrutuksista ja kermavaahdosta huolimatta kakku on erinomaista myös sellaisenaan kahvikakkuviipaleina.

Teitä hämätäkseni poseeraan ylimmässä kuvassa suklaakakun kanssa 23-vuotissyntymäpäivilläni, siis tasan vuosi sitten. Ulkonäköasioihin palatakseni, tiedättekös mistä sitä sitten tietää tulleensa vanhaksi?
 
Siitä, että aamunaama kestää koko päivän.

Eipä kestä vielä, ähäkutti!

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Sushikoulu vasta-alkajille

Trendiruuasta tuli tavisten herkku


Sushi on varmasti viime vuosien trendikkäimpiä ruokia. Vielä jonkin aikaa sitten en voinut käsittää, miksi raaka kala (hyi), levä (yök) ja kylmä riisi (häh) voivat olla kenenkään mielestä hyvää. Kauniista ulkonäöstä huolimatta sushi ei mielestäni edes näyttänyt ruualta. Miten ihmeessä nuo pikku legopalikat saivat muka joillakin veden herahtamaan kielelle? Olin jo kehittänyt teorian siitä, että joku trendipelle oli kerran käynyt Japanissa ja kerskui sen jälkeen kaikille syöneensä sushia. Niinpä kaikki muutkin pikku trendipellet alkoivat teeskennellä pitävänsä sushista, jotta eivät olisi yhtään vähemmän trendikkäitä kuin ensimmäinen trendipelle.

Oma pikku trendipellesiskoni vei minut kerran syömään sushia Turussa. Vaikka kuinka olisin halunnut olla hieno trendipelle, kokemus jäi mielestäni laihaksi. Ei sushi pahaa ollut, mutta se ei vain maistunut juuri millekään. Rivien välistä ymmärsin, että paikka oli muullekin seurueelle vähän pettymys. Toinen sushikertani oli kuitenkin kaikkea muuta. Isosiskoni teki kotona itse sushia koko perheelle ja me kaikki olimme aivan myytyjä. Syy trendipellejen sushi-innostukseen siis ratkesi: sushi on yksinkertaisesti todella herkullista.


Isosiskoa ei onneksi tarvinnut kauaa houkutella pitämään minulle sushikoulua. Toiseksi oppilaaksi saimme isosiskoni ystävän, joka on kyllä myös minun ystäväni. :) Japanilaiset mestarikokit harjoittelevat sushin tekoa vuosikaudet ja ihan vain suomalaisten harrastajienkin joukossa on varmasti todellisia asiantuntijoita ja taitureita. Tärkeintä meille oli kuitenkin vain herkullinen ja kaunis lopputulos. Jos kiinnostaa, tervetuloa mukaan sushikouluun vasta-alkajille!

Aloitetaan ruokakaupasta. Hyvän sushin salaisuus on täydellisessä tuoreudessa ja kaikkein ehdottominta se on kalan kohdalla. Kun ryhdyt tekemään sushia, kerro aikeesi ehdottomasti myös kalatiskillä, jotta saat kaikkein tuoreinta kalaa. Meidän sushimme oli tehty tuoreesta merilohesta ja graavisiiasta. Kummallista, mutta totta, raa’an kalan syöminen ei ole ollenkaan ällöttävää! Elämys muistuttaa graavikalan syömistä, ei sen kummempaa. Kalatiskiltä voi napata mukaan myös muita mereneläviä, kuten katkarapuja tai vaikkapa mätiä. Rapuja myydään myös sushirullien sisään laitettavina raputikkuina sillihyllyssä.

Saalista kala- ja vihannesosastolta

Kalan lisäksi sushiin kuuluvat erilaiset kasvikset ja vaikkapa sienet. Vain mielikuvitus on rajana, mutta me vasta-alkajat aloitimme turvallisesti kurkusta, porkkanasta, paprikasta ja avokadosta. Loput sushitarvikkeet löytyvät helposti yhdestä hyllystä, jostain sieltä muiden etnisten ruokatarvikkeiden välistä. Sushin tekoon tarvitaan tietysti sushiriisiä ja sen maustamiseen riisiviinietikkaa. Mukaan tarvitaan vielä leväarkkeja, wasabia eli vihreää tulista piparjuuritahnaa, inkivääripikkelssiä sekä ihan tavallista soijakastiketta ja majoneesia. Sushirullien muotoilemiseen tarvitään lisäksi bambumatto, jonka senkin löytää ihan siitä samasta ruokakaupan hyllystä. Sitten vain sushin tekoon… Kyllä, se on haastavaa, mutta ei, se ei ole vaikeaa. Jep, se vie aikaa, mutta se on myös loistavaa ajanvietettä!

Sushiriisin keittäminen

(Me teimme puolitoistakertaisen annoksen. Ohje on pienestä Ruokasuosikit: Sushi -kirjasta)

300 g sushiriisiä
3 ½ dl vettä
2 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl sokeria
½ tl suolaa

Ennen keittämistä huuhtele raaka riisi kylmällä vedellä esimerkiksi siivilän avulla. Huuhtele, kunnes vesi on kirkasta, valuta riisi ja lisää kattilaan veden kanssa. Keitä tiiviin kannen alla miedolla lämmöllä hauduttaen noin 15 minuuttia. Kumoa riisi laakeaan astiaan. Sekoita riisiviinietikka, sokeri ja suola yhteen ja levitä mausteseos tasaisesti riisin joukkoon käännellen riisiä varovasti lastalla. Varo voimakasta sekoittamista, mikä rikkoo riisinjyvät. Jatka riisin pöyhimistä ja jäähdyttämistä huoneenlämpöiseksi. (Uskokaa tai älkää, sushikirjassa tässä käsketään käyttää viuhkaa!!!) Käytä riisi samana päivänä. Peitä tarvittaessa kostealla liinalla, mutta älä pane riisiä jääkaappiin.

Kaiken maailman lutraamista...

... ja viuhkomista. Kyllä tää menee jo trendipelleosastoon.

Raaka-aineiden esivalmistelut

Leikkaa vihannekset kapeiksi tikuiksi ja kalat riisipallojen päälle laitettaviksi ohuiksi siivuiksi tai rullien sisään laitettaviksi suikaleiksi. Leväarkit eivät tarvitse mitään esikäsittelyä. Kun käytät levää, sileä puoli on ulkopuoli ja karhea puoli tulee riisiä vasten.


Sormisushit eli nigirit

Sushiriisipallojen muotoilu onnistuu hyvin käsin. Riisin käsittelyyn tarvitset pienen vesikulhon, jossa voit kastella sormiasi vähän väliä. Sushiriisi nimittäin tarttuu kuin liima kuiviin sormiin. Muotoile riisistä suupalan kokoisia pyöreitä tai soikeita palloja. Sipaise riisipallon päälle pieni määrä wasabia – ihan vain pieni vihertävä läikkä riisin pinnassa riittää, wasabi on nimittäin todella voimakkaan makuista ja voi poltella suussa. Aseta pallon päälle sopivan kokoinen kalasiivu. Valmis!


Erilaisia nigiri-suhipaloja: Lohta sekä graavisiikaa ja avokadoa levällä vyötettynä

Sushiveneet eli gunkan magi

Muotoile riisistä halkaisijaltaan soikea lieriö. Taita leväarkista leveydeltään lieriön korkuinen suikale ja kääri se riisilieriön ympärille pehmittämällä ja kiinnittämällä levää veden avulla. Sipaise veneen päälle hieman wasabia ja täytä vene vaikkapa mädillä.

Epäselvä, mutta havainnollistava kuva

Valmiit mätiveneet

Sushirullat eli makit

Aseta leväarkki bambumaton päälle. Jos haluat pienempiä rullia, taita ja repäise leväarkki puoliksi. Levitä sushiriisiä leväarkille ohueksi ja tiiviiksi kerrokseksi sormin painelemalla. Jätä leväarkin ulkoreunaan sentin verran tyhjää tilaa. Sipaise riisin alareunan tienoille wasabia tai pursota majoneesia – tai molempia. Asettele riisille pitkittäin kasviksia ja kalasuikaleita. Valitse muutama raaka-aine, jota käytät. Lähde rullaamaan sushia bambumaton avulla tiiviiksi rullaksi, vähän niin kuin rullaisit ilmapatjaa. Leikkaa saumapuoli alaspäin oleva rulla annospaloiksi terävällä vedellä kastellulla veitsellä. Riisi tarttuu veitseen helposti, joten pyyhi veistä leikkaamisen välissä.

Kokeile myös tätä: puolikkaalle leväarkille pestoa, lohta ja rucolaa


Keikausrullat

Aseta leväarkki bambumaton päälle ja levitä koko arkin päälle ohut kerros riisiä. Levitä tuorekelmu riisin päälle ja käännä koko levy toisinpäin. Aseta leväarkin alareunaan haluamasi täytteet. Kääri arkki tiiviisti rullalle bambumaton avulla vetäen tuorekelmua pois välistä. Kierittele sushirullat seesaminsiemenissä ja leikkaa rulla annospaloiksi.




Nappisuoritus muuten, mutta sauma saisi olla alaspäin leikatessa

Munakassushi

3 kananmunaa
½ tl sokeria
1 tl riisiviinietikkaa
½ tl soijakastiketta
ripaus suolaa
öljyä paistamiseen

Vatkaa munat kevyesti rikki mausteiden kanssa. Paista munakas paistinpannulla kunnes pinta on hyytynyt ja rullaa valmis munakas lastan avulla heti. Anna jäähtyä ja leikkaa kapeiksi paloiksi. Muotoile sushiriisistä palloja tai tee tuorekelmulla päällystetyn bambumaton avulla riisirulla, jonka leikkaat paloiksi. Aseta munakaskiekura sen päälle. Taita levästä kapea suikale ja kääri se vyöksi palan ympärille.

Munakassushit siellä kaiken keskellä. Kohta alkaa olla valmista...

Inspiraatio

Tee sushipaloja mielikuvituksesi mukaan edellä mainituilla tekniikoilla raaka-aineita vaihdellen! Myös vaikkapa munakkaaseen voi kääriä täytteitä.

Tarjoilu

Tarjoile sushipalat heti niiden tekemisen jälkeen. Aseta sushipalat kauniisti tarjolle laakeaan astiaan. Kata kaikille ruokailijoille lautanen, syömäpuikot, pieni kulhollinen soijakastiketta, nokare wasabia ja pieni määrä inkivääripikkelssiä.

The best party platter ever!

Vihreä wasabinappi, inkivääripikkelssiä sekä soijakastiketta

Syöminen

Ota pieni nokare wasabia puikkoon ja sekoita se soijakastikkeen joukkoon. Voit laittaa wasabia myös suoraan palan päälle. Kasta pala soijakastikekulhoon ja laita sushipala suuhun mielellään kokonaisena. (Suosi siis suupalan kokoisten sushien tekoa.) Nam!


Jos et ole ennen maistanut sushia, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. En voi taata, että kaikki siitä pitäisivät, onhan ihmisillä muutenkin erilainen maku ruuan suhteen. En tosin vielä ole törmännyt ihmiseen, joka hyvää tuoretta sushia maistettuaan ei olisi siitä pitänyt. Sushista saa kyllä vatsansa täyteen, mutta sen syömisestä tulee aina hyvä olo.

P.S. Turustakin saa muuten hyvää ravintolasushia. Sakura on ehdottomasti oma suositukseni. Kado Sushia kehuvat kaikki, mutta itse en sinne ole vielä ehtinyt.

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Cowboy Cookies eli suklaahippukeksien ykköset

Todellinen toivepostaus


Täydelliset suklaahippukeksit eli chocolate chip cookiesit ovat löytyneet. Löytöpalkkion saa isosiskoni, joka päätyi kerran Brown Eyed Baker -nimiseen blogiin. Sisko tarjosi meille näitä jättikeksejä viime syksynä Edinburghissa ja olin heti myyty. Niin ovat tosin olleet kaikki muutkin keksejä maistaneet. Isosiskoni on saanut levittää reseptiä jo varmaankin kymmenille pyytäjille. Hän sai keksireseptiä koskien yhteydenoton jopa aivan tuntemattomalta naiselta: isosisko oli leiponut keksejä kerran entiselle työpaikalleen ja tämä nainen oli sattunut olemaan silloin samalla työpaikalla harjoittelussa! Myös pelkkä huhu täydellisistä suklaahippukekseistä on herättänyt reseptinhaalijat. Mutta tässä ne nyt ovat, vain leipomisen päässä sinusta!

Millaisia ovat sitten täydelliset suklaahippukeksit? Minun mielestäni ne ovat isoja, paksuja, sopivan sitkoisia, mehukkaita, täynnä herkullisia sattumia, ei liian makeita, ei missään nimessä jauhoisia vaan ennemminkin rouheisia, kauniita, hyvin säilyviä, helposti valmistuvia ja koukuttavan herkullisia. Cowboy Cookiet sisältävät ihanaa tummaa suklaata ja rapeita pekaanipähkinöitä. Isot kaurahiutaleet ja kookoshiutaleet vastaavat täyteläisestä rakenteesta. (Jos pelkäät kookoshiutaleita, anna niille tämä mahdollisuus. Kookosta ei varsinaisesti erota kekseistä, mutta kookoshiutaleet ovat juuri sitkon ja mehevyyden kannalta olennaisia.) Cowboy Cokieseissa jättimäinen koko on myös ”se juttu”. Vaikka yleensä suosin kohtuukokoisia tai pieniä herkkuja, ison Cowboy Cookien syöminen ei ole temppu eikä mikään. Ja kuinkahan monta keksiä olen vetänyt välipalaksi nälkääni…


Itse keksien lisäksi taikina on alkuperäisessä ohjeessa jättimäinen Amerikan tyyliin. Tässä ohje on puolikkaana ja sillä syntyy silti useampi pellillinen jättikokoisia keksejä. Teimme viikonloppuna siskon kanssa keksejä sen alkuperäisen mega-annoksen verran ja kauhan pyörittelyssä sai kyllä käyttää voimaa! Huh! Mutta saatiinpa taas iso keksikasa, josta riitti perheelle, kaverille, työkavereille ja kampaajalle.

Makeaa maaliskuuta kaikille! Unohdinkohan muuten sanoa, että nyt alkoi KEVÄT!!!

Cowboy Cookies

3,5 dl vehnäjauhoja
1/2 rkl leivinjauhetta
1/2 rkl ruokasoodaa
1/2 rkl jauhettua kanelia
1/2 rkl vaniljasokeria
(1/2 tl suolaa, jos käyttää suolatonta voita)
170 g (suolatonta) voita, huoneenlämpöisenä
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 pientä kanamunaa
200 g taloussuklaarouhetta
3,5 dl isoja kaurahiutaleita
2,5 dl kookoshiutaleita
100 - 150 g rouhittuja pekaanipähkinöitä.

Paistaminen: 175 °C, noin 12 minuuttia

Sekoita jauhoihin kuivat aineet. Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi, yhdistä kananmunat yksitellen joukkoon hyvin vatkaten ja lisää jauhoseos taikinaan. Lisää lopuksi kaurahiutaleet, suklaarouhe, kookoshiutaleet ja pähkinät sekaan. Levitä pellille leivinpaperin päälle isohkoja taikinanokareita leviämisvaralla, esim. 12 nokaretta per pelti. Paista 175 °C:ssa noin 12 minuuttia.

Baker power!

Juu, ikisuosikkeihin se pääsi...