keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Saaristolaisleipä

Sano se leivällä!


Vielä ehditte leipoa juhannukseksi saaristolaisleipää! Tämä ohje on napattu Pastanjauhantaa-blogista, mutta olen lisännyt ohjeeseen auringonkukansiemeniä tuomaan vähän lisää rakennetta. Ohje on superhelppo ja leipä herkullisinta mahdollista. Leivoin söpöt leipäset juhannuslahjaksi ja kiitokseksi kollegoilleni, jotka ovat opettaneet ja ohjanneet minua työssäni tämän kuluneen kesäkuun. Olen samassa paikassa töissä vielä ensi viikon, mutta tämä oli sopiva sauma! :) Saatatte muistaa, että sain ihanat kukalliset pahviset leipävuoat synttärilahjaksi ystävältäni Karkkikselta. Näin hyvä saa kiertää!


Saaristolaisleipä

2 isoa leipää

1 l piimää
75 g tuorehiivaa tai 2 ½ pss kuivahiivaa
3 dl siirappia
3 dl kaljamaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja (joista laitan itse 1 dl:n riihiruisjauhoja tuomaan savuisaa makua!)
1 dl auringonkukansiemeniä
1 rkl suolaa
10 dl vehnäjauhoja

Paistaminen: 175 °C, noin kaksi tuntia

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi (tai vähän yli, jos käytät kuivahiivaa). Murenna tuorehiiva nesteeseen tai lisää kuivahiiva pieneen jauhomäärään sekoitettuna. Sekoita muut ainekset joukkoon. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Nostata taikina kaksinkertaiseksi lämpimässä ja vedottomassa paikassa. Kaada kohonnut taikina voideltuihin leipävuokiin. (Pahvisia pikkuvuokia oli neljä.) Paista leipiä uunin alatasossa 175 °C:ssa noin kaksi tuntia. Voitele leivät siirappivedellä paistamisen puolessa välissä. Voit toistaa voitelun pari kertaa.

Leivät säilyvät hyvin (erityisesti jääkaapissa) ja ovat helpommin leikattavissa jäähtyneenä. Herkuttele saaristolaisleipä esimerkiksi tuorejuustolla ja kylmäsavulohella päällystettynä!

Hauskaa juhannusta kaikille! Lähden itse nyt tutustumaan kiehtovaan Barcelonaan, josta lupaan tuoda herkkuterveiset taas blogiinkin! Yritetään tuoda sieltä ne helteetkin...

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Silakkapihvit halsterissa

Kesä lautasella


Voisiko olla kesäisempää ruokaa: uusia perunoita, silliä ja munavoita sekä halstrattuja silakkapihvejä? Silakkapihvit (ja silakat yleensäkin) ovat suurta herkkuani, mutta en ole koskaan aiemmin valmistanut niitä itse. Uusimman Maku-lehden sivulta bongattu ohje houkutteli heti yrittämään, erityisesti kun saatesanoina oli ”helppoa ja nopeaa mökkiolosuhteissakin valmistettavaa ruokaa”!

Alkuperäinen ohje neuvoi kypsentämään pihvit grillissä, mutta isä tuli elvistelemään keittiöön hienon halsterin kanssa. Nipistimme pihvit siis halsterin väliin ja viritimme halsterin grillitulen päälle. Silakkapihvien nahka rapeutui ihanasti! Pihvit voi paistaa hyvin myös pannulla, jos grillausmahdollisuutta ei ole.


Sanomattakin selvää, että maku oli herkullinen! Silakkafileiden väliin laitettu tuoreilla yrteillä höystetty valkosipulituorejuusto korosti silakan makua erinomaisesti. Tämän kokemuksen perusteella taidan uskaltautua silakoiden valmistukseen toistekin. Yksi suurimmista silakkaherkuistani on kummitätini valmistamat sinappisilakat. Kun pääsemme sen herkun pariin, voisimme isosiskoni kanssa vetää kahdestaan napaamme koko jättimäisen silakkapurkillisen... Ehdotinkin siskolleni, että voisimme kokeilla sinappisilakoiden tekoa joskus itsekin. Katsotaan miten käy...!

Silakkapihvit halsterissa

600 g silakkafileitä
suolaa
200 g valkosipulituorejuustoa
tuoretta basilikaa
tuoretta oreganoa
tuoretta ruohosipulia
mustapippuria


Levitä silakkafileet työtasolle nahkapuoli alaspäin. Etsi fileille samankokoiset parit. Ripottele fileille suolaa. Sekoita valkosipulituorejuustoon silputut tuoreet yrtit ja mausta mustapippurilla. Levitä tuorejuustotäytettä reiluhko kerros puolelle silakkafileistä ja paina toiset fileet pariensa päälle. Paista fileet grillissä halsterilla tai ilman. Myös paistinpannu käy. Tarjoa uusien perunoiden kanssa.








Mitenköhän me maltetaan lähteä täältä kotipihalta muutaman päivän päästä Barcelonaan? Koitetaan treffata kuitenkin vielä ennen sitä!

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Mansikka-mozzarellasalaatti jogurttikastikkeella

Jos ei herkkua helluntaina...


Mansikoita salaatissa, voisiko olla söpömpää? Bongasin toukokuun lopussa Turun Sanomien Extrasta mansikka-mozzarellasalaatin ohjeen, jonka pohjalta tein juuri äsken omani. Mansikat salaatissa eivät taida enää olla mikään uusi idea, mutta tässä ohjeessa huomioni kiinnittyi jännään makeaan mansikka-jogurttikastikkeeseen. Sekä salaatti että kastike hurmasivat minut täysin! Ja tällä salaatilla voisi hyvinkin hurmata vaikka jonkun pikku heilan helluntaiksi vai mitäs sanotte?

Hurmuti hurmun!

Mansikoiden yhteensopivuus  juuston kanssa on testattu meillä ennenkin. Olemme tehneet usein kesävieraille pikku cocktailpaloja yhdistämällä mansikka, basilikanlehti ja pieni mozzarellapallo cocktailtikkuun. Nam! Viikko sitten pääkaupunkiseutureissullamme kävimme ystäviemme luona, ja he tarjosivat ihanaa mansikkasalaattia grillatulla halloumijuustolla. Ihana makean ja suolaisen liitto! Entäs mitä, jos yhdistäisimme leipäjuustoon lakkojen sijasta mansikoita? Veikkaan, ettei voi mennä pieleen! Mansikka ja juusto ovat kyllä kesän söpöin pari.

Mansikka-mozzarellasalaatti jogurttikastikkeella

kerän verran haluamaasi salaattia (minulla lollo rossoa ja punamangoldia)
muutama kesäsipuli
pieniä mozzarellapalloja
rasiallinen mansikoita
vesimelonia (tai hunajamelonia)
suolaa
pippuria
hienonnettua tuoretta basilikaa

Kastike:
2 dl turkkilaista jogurttia
1 dl sokerilla maustettua mansikkasosetta
suolaa
pippuria

Revi salaatti vadille. Pilko joukkoon kesäsipuli ja lisää mozzarellapallot. Rouhi päälle mustapippuria ja suolaa myllystä. Lisää mansikat kokonaisina tai puolitettuina ja vesimeloni pieninä kuutioina. Ripottele päälle hienonnettua basilikaa. Valmista kastike sekoittamalla ainekset yhteen. Lisää rohkeasti mukaan suola ja pippurikin, hyvä tulee! Tarjoile kastike erillisestä kulhosta.


Kertokaapa sitten lankesiko se heila teidän pauloihinne tämän salaatin myötä! Toisaalta radiossa sanottiin, että ”Jos ei heilaa helluntaina, niin jonoa juhannuksena!” Nykyään annetaan näemmä vähän enemmän armoa. :)

Ihan älytön juttu tapahtui muuten äsken Rauman torilla. Eräs kuuluisa laulaja lähetteli minulle leveitä hymyjä terassilta. Äiti ja isä rypistelivät vähän otsaansa, kun kerroin heille. Tyypillistä… :) Mutta hassutellaan nyt vähän! Tässä taannoin monissa tyttöjen ja naisten blogeissa on kiertänyt haaste, jossa kukin kirjoittaja on esitellyt suosikkiheilansa julkkiskaartista perusteluineen. Se on ollut aika hauskaa luettavaa, sillä kaikilla on oma (tarkka) makunsa! Saavathan toki pojatkin tehdä oman listansa. Ja kukapa tällaista toiveheilalistaa ei haluaisi tehdä, mutta onko olemassa joku toiveita toteuttava helluntaikeiju, joka sulattaisi nämä heilojen ominaisuudet yhteen?

Nyt alkaa se ”söpöilyä ja suolapaloja”, nimittäin Nooran ihannehelluntaiheilat sekalaisessa järjestyksessä:

1. John Corbettin roolittama Aidan Shaw sarjassa Sinkkuelämää
Aidan Shaw (John Corbett)

Täydellinen poikaystävä kaikin puolin! Henkivartijan kokoinen komea ja hauska huonekalusuunnittelija suurella sydämellä. En tajua sitä Carrieta, miten se päästi tämän menemään.

2. Stanley Tuccin roolittama Paul Child elokuvassa Julie et Julia

Paul Child (Stanley Tucci)
 
Täydellinen aviomies kaikin puolin. Elokuvassa nähtiin rakastava, kunnioittava, huumoriin ja yhteisiin unelmiin perustuva avioliitto. Ja on se niin komeakin tuo Tucci!

3. Jukka Rintala

Jukka Rintala

Kun näimme Jukka Rintalan yhtenä kesänä Savonlinnassa kirkkaankeltaisissa kesähousuissaan ja hellehatussa, sanoin äidille, että tuollainen on minun mieheni vanhana (sori). Hänessä on sitä jotakin: charmia!

4. Mark Levengood

Mark Levengood

Varmasti maailman herttaisin ihminen, löytöpalkkio sille, joka löytää herttaisemman! Markia voisi katsella ja kuunnella loputtomiin. Siksi meille onkin ostettu Ruotsin tv-kanavat. (Mark on epävirallisesti Ruotsin suosituin suomalainen, nähty muun muassa V&D:n häiden juontajana.)

5. Jukka Puotila

Jukka Puotila

Käsittämätön huumoripaketti! Jos toisesta Jukasta ottaisin kauneudentajun, tästä Jukasta ottaisin huumorintajun. Ja taas niin charmikas tämäkin Jukka.

6. Vesa-Matti Loiri nuorena

Vesa-Matti Loiri

Hersyvä, mutta herkkä monilahjakkuus. Ja se ääni vain paranee vanhetessaan. Hieno, hieno ihminen.

7. Jani Toivola

Jani Toivola

Rohkea, sympaattinen, älykäs, tyylikäs, esimerkillinen.

8. Hugh Grant

Hugh Grant

Tämä on sellainen ikisuosikki! Se on vaan niin komea ja puhuu ihanalla brittiaksentilla.

9. Olli Herman

Olli Herman

Tämä on uusin suosikkini! Kaunis mies ja samalla äijänköriläs. Vai pitäisikö laulaa: ”It’s getting hot…”

Siihen loppus miehet maailmasta.

Hempeää helluntaita!

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Kuvakulmia, kreppejä ja kynsilaukkaa Helsingistä

Landepaukut kaupungissa!


Lähdimme Maria-siskon kanssa viime viikonloppuna pienelle kesäretkelle Helsinkiin. Itselleni Helsinki on oikeastaan aika vieras paikka, edellisen pääkaupunkivierailuni ajankohtaa täytyy oikein miettiä, enkä siltikään muista, koska se olisi ollut. Helsingissä käydessäni on muutenkin tullut nähtyä vain ne tietyt paikat: Eduskuntatalo, Kiasma ja Linnanmäki luokkaretkillä ja ne muutamat isot ostoskeskukset ja tavaratalot shoppailureissuilla. Tämän Helsinki-päivän tavoitteena oli noutaa yhdet tietyt bikinit Stadiumista, kulkea sitten ihan uusilla kaduilla, syödä kreppejä kahvila-autosta ja jotain muuta hyvää kivassa paikallisessa ravintolassa. Siirrytään suoraan kuviin ja tunnelmiin!

Kreppejä myyvästä kahvila-auto Camionettesta sain tietää toukokuun viimeisestä Anna-lehdestä. Suomessa ainutlaatuinen, täytettyjä lättyjä myyvä kahvila-auto, oli koettava! Päiväkahvit eivät onnistuneet täällä, koska lättytaikina oli loppu, mutta palasimme Lasipalatsin ja Forumin väliselle aukiolle myöhemmin illalla.

Kesän ensimmäiset ulkojätskit noudettiin Helsingin Jäätelötehtaan kioskista Kaivopuiston kupeesta.

Minulle manteli-suklaata...

...Marialle kaneli-omenaa. Jännää, erilaista, hyvää!

Helsingissä kannattaa tosiaan lähteä seikkailemaan. Kaupunki palkitsee kauneudellaan!


Fredrikinkatu 22:n kohdalta löysimme ravintolan, josta meillä molemmilla oli ainutlaatuisia muistoja vuosien takaa.

Varhaisteini-ikäiseen Mariaan Kynsilaukka oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen herkullisella ruuallaan.

(Uhmaikäinen?) Noora oli kieltäytynyt syömästä mitään epäilyttävän oloisessa ravintolassa, jossa valkosipulia tungetaan alkunaposteltavista lähtien jopa olueen ja jäätelöön. Tuolloin vuosia sitten matka jatkui Kynsilaukasta Carrolssille...

...mutta nyt valkosipulilla sopivasti höystetty bouillabaisse maistui herkulliselta.

Valkosipulijäätelö skipattiin jälleen, sillä jälkkärilätytyt odottivat Camionettessa. Ja Camionettehan on aina auki!

Mutta isukin autossa kuskina istui sankariautoilija, joka selvisi Helsingin keskustastakin ilman navigaattoria!