maanantai 26. syyskuuta 2011

Kurpitsapiirakka

Lähtökahvit


Kaivakaapas kurpitsasoseet pakastimesta, nyt tehdään kurpitsapiirakkaa! Kurpitsapiirakka on erään suosikkiopettajani bravuuri ja sain muutama viikko sitten maistaa tätä ihanaa piirakkaa hänen leipomanaan. Edellisessä postauksessa koverrettiinkin kurpitsaa juuri tätä varten. Kurpitsapiirakka on melko harvinaista herkkua meilläpäin, mutta Pohjois-Amerikassahan tämä on todellinen perinneleivonnainen, jota tarjotaan ainakin kiitospäivän ja joulun aikaan. Amerikkalaisia on helpotettu kurpitsapiirakan teossa aika paljon, sillä kurpitsasosetta saa ostaa sikäläisistä kaupoista valmiina. Ei sen valmistus toki ole mahdotonta itsekään. Kurpitsanpalat keitetään pehmeiksi ja soseutetaan. Soseesta erottuu vielä paljon nestettä, joka pitäisi saada valutettua pois. Virpin niksi oli laittaa kurpitsapalat pehmenemään mehumaijaan, jolloin nestettä poistuu jo keittämisvaiheessa mehun muodossa. Kun valmiin kurpitsasoseen pakastaa, sulatusvaiheessa nestettä erottuu edelleen, mutta toisaalta kosteasta soseesta tulee erilaista piirakkaa kuin kuivasta. Itse valutin pois kaikki nesteet, mitä sulatuksessa kurpitsasoseesta irti tirisi. Kurpitsan kanssa touhuilustani voit lukea lisää täältä.
"Kuivaa" kurpitsasosetta

Kurpitsapiirakan halusin valmistaa lähtökahveilleni, kun naapurin ystäväperhe saapui antamaan minulle lähtöhalaukset ennen Italiaan lähtöäni. Ensimmäistä kurpitsapiirakkaani pääsi maistelemaan yhdeksänpäinen makuraati. Piirakka oli onnistunut tosi hyvin ja ihastutti kaikki. Kurpitsapiirakka on hieman kuin mausteista juustokakkua, mutta toisaalta rakenteeltaan keveämpää. Suussa sulavaa… Kiitos vielä Virpille loistavasta ohjeesta, joka jää käyttöön!

Kurpitsapiirakka

Pohja:
50 g voita tai margariinia
2 dl vehnäjauhoja
½ dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
2 rkl kylmää vettä tai maitoa

Täyte:
4 dl (sokeritonta) kurpitsasosetta
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl fariinisokeria (tai ½ dl hedelmäsokeria)
2 tl vaniljasokeria
3 kananmunaa
ripaus suolaa
ripaus inkivääriä
ripaus kanelia

Paistaminen: 200 °C 10–15 minuuttia, 175 °C noin 40 minuuttia

Nypi voi, jauhot, kaurahiutaleet ja leivinjauhe, lisää kylmä neste ja sekoita taikinaksi. Voitele noin 24 cm:n piirakkavuoka ja painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Käytä tarvittaessa jauhoja apuna. Paista pohjaa 200 °C:ssa uunin alimmalla tasolla 10–15 minuuttia. Sekoita kaikki täytteen aineet yhteen. Kaada täyte esipaistetulle piirakkapohjalle ja paista 175 °C:ssa uunin alimmalla tasolla 20 min ja loput 15–20 minuuttia uunin keskitasolla. Anna piirakan hyytyä ja vetäytyä ja tarjoa haaleana tai kylmänä vaniljakastikkeen, jäätelön tai kermavaahdon kera.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kurpitsatouhua

ja ilmoitusluontoinen asia


Kerronpa teille vähän juttua samalla kun touhuan tämän kurpitsan kanssa! Istukaapa alas.


Perjantaina oli viimeinen työpäiväni. Kuten olen monta kertaa tänä kesänä maininnutkin, olen ollut töissä koko kesän, mikä on itselleni kovin epätyypillistä. Nyt on kuitenkin 16 viikkoa ihka ensimmäisiä lääkärin töitä suoritettu päätökseen ja hymy on herkässä. Ja vielä herkemmässä siitä syystä, että tämän kaiken aherrukseni jälkeen minua odottaa välivuosi Italiassa!


Koulunkäynti lääkiksessä alkoi siis jo elokuun alussa, mutta itse en palannutkaan tänä lukuvuonna tuttujen kasvojen pariin. Olen jo jonkin aikaa haaveillut pienestä breikistä katkaisemaan rankkaa opiskeluputkea. Minulle oli alusta asti aika selvää, mitä välivuoteni aikana teen: toteutan haaveeni oppia puhumaan italiaa, minun mielestäni maailman kauneinta kieltä! En ole menossa vaihto-opiskelijaksi Italian lääkikseen vaan menen opiskelemaan nimenomaan italian kieltä kielikurssille. Samalla tietysti ajattelin kerryttää oppia tämän rakastamani maan ihmisistä, elämäntyylistä, kulttuurista, historiasta ja tietysti – ruuasta.

Nooras söta o saltiga -blogin seurassa pääsettekin nyt joksikin ajaksi seuraamaan erityisesti italialaista ruokakulttuuria. En osaa vielä sanoa, paljonko pystyn Italiassa ollessani itse olemaan keittiössä, voi olla että paljonkin – tai sitten vähemmän. Ruuasta joka tapauksessa tullaan edelleen puhumaan, katsotaan yhdessä, millä tavalla.  Mikäli itse haluaisit lukea myös matkani muusta puolesta, olet tervetullut seuraamaan myös toista juuri perustamaani blogia. Siellä jaan kuulumisiani seikkailun varrelta. Tämä toinen blogini on henkilökohtaisempi ja siksi jaan osoitetta vain sitä pyytäville – on kiva tietää, ketkä jakavat elämääni! Älä kuitenkaan epäröi pyytää osoitetta, Söta o saltigan lukijat ovat ehdottomasti tervetulleita mukaan. Laita minulle omalla nimelläsi sähköpostia osoitteeseen sotaosaltiga [at] luukku.com ja odota paluupostia.

Semmoista! Jännää vai mitä! Nyt voidaankin ihmetellä vähän tätä kurpitsatouhua. Käypä sinäkin ostamassa torilta kurpitsa. Koverra hattu pois veitsi vähän lappeellaan. Poista siemenet ja sitä ympäröivä ”höttö”. Koverra reunojen maltoa talteen vaikkapa jäätelökauhan ja veitsen avulla niin paljon kuin vain saat irti. Jos jännetupen tulehdus uhkaa, unohda lyhdyn teko ja pilko kurpitsa pienemmiksi paloiksi, silloin voit vain leikellä hyvät osat talteen niin kuin melonista konsanaan. Mutta jos sinnikkyys riittää, tee jäljelle jäävästä kurpitsan kuoresta kiva lyhty.

Sitten alkaakin kurpitsasoseen valmistus. Tämä soseen valmistus on aikamoinen taitolaji ja siihen minut perehdytti Virpi. Virpi on perehdyttänyt minut myös moneen muuhun asiaan, esimerkiksi derivointiin ja moolimassan laskemiseen, mutta nyt käymme läpi kurpitsasoseen valmistusta. Virpi on nimittäin todennut, että kurpitsan hedelmälihan normaali keittäminen ja soseuttaminen jättää soseen aivan liian vetiseksi. Siksipä kurpitsa keitetäänkin mehumaijalla! Touhu on kuitenkin nurinkurista: mehustamisen jälkeen malto talteen ja mehu heitetään mäkeen! Sitten malto soseutetaan sauvasekoittimella. Ota soseesta talteen 4 dl ja laita se pakkaseen. Odota seuraavaa postausta, jossa julkaistaan eräs ihana kurpitsaresepti, johon sosetta siis käytetään… (Toivotaan nyt, että onnistun itse ensin tämän Virpin lahjoittaman ihanan reseptin kanssa!)

Tein pakastuksen jälkeen jäljelle jääneestä soseesta ja puhdistetuista kurpitsansiemenistä pari muutakin juttua, jotka eivät nekään pöllömpiä olleet. Pestyihin kurpitsansiemeniin sekoitin suolaa ja paahdoin uunissa 225 °C:ssa noin 15-20 minuuttia. Kivaa naposteltavaa! Lopusta kurpitsasoseesta, jota jäi itselläni muutama desilitra, tein kurpitsalasagnea. Tarkoitukseni oli noudattaa Turun sanomien Extran kurpitsalasgnen ohjetta, mutta koska sosetta jäi sen verran vähän, teinkin kurpitsa-ricotta-pinaatti-suppilovahverolasagnea… Tuli oikein hyvää. Suolalla, pippurilla ja yrteillä maustettu kurpitsasose vuoan pohjalle, päälle lasagnelevyjä ja mozzarellasta tehtyä juustokastiketta. Sitten juustokastikkeen päälle suppiskerros, mausteita mukaan! Taas lasagnelevyjä ja levyjen päälle ricottajuustoa, johon on sekoitettu pakastepinaattia. Katso pinaattitäytteelle ohje vaikkapa tästä. Sitten vielä juustokastiketta, lasagnelevyt ja päällimmäiseksi juustokastiketta ja parmesaaniraastetta. Uunissa 45-60 minuuttia ja asteita 175. Me tykättiin!


Ciao!

P.S. Italian meininki alkaa lokakuun alussa…



sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Peruna-kesäkurpitsapiirakka

Kesäkurpitsateema jatkuu!


Alkusyksyn kokkailu on aina yhtä inspiroivaa. Vaikka nykyään lähes kaikkea on saatavilla kaupoista ympäri vuoden, onneksi sadonkorjuun tunnelma valtaa ihmiset edelleen.  On taas aika tehdä sitä ihanaa omenapiirakkaa ja tätä herkullisinta kantarellikeittoa... Kodin kuvalehden peruna-kesäkurpitsapiirakan ohje on maannut pöytälaatikossani pitkään odottamassa kokeilua. Ohje osoittautui erinomaiseksi moneltakin osalta! Piirakan pohja oli pehmeän herkullinen ja rahkan ja tuorejuuston täytteeseen tuoma koostumus toimi todella hyvin. Piirakan täytettä voisi soveltaa toki monella tavalla, ensi kerralla mukaan voisin laittaa vaikkapa niitä kantarellejakin. Perunanviipaleet tekivät piirakasta varsin ruokaisan ja juuri siksi mukavan vaihtoehdon tavalliselle perunalisäkkeelle.  Ja mikä hienostunut tapa uusiokäyttää eilisen keitetyt perunat! Tämä piirakka sopiikin parhaiten ruokapöytään, kahvipöydän suolaiseksi taas toisenlaisella täytteellä.  Ehdottomasti kokeilemisen arvoista!

Peruna-kesäkurpitsapiirakka

Pohja:
100 g voita
½ purkkia rahkaa
3-3½ dl jauhoja
½ tl leivinjauhetta
3 rkl vettä

Täyte:
½ purkkia rahkaa
noin 500 g keitettyjä perunoita
1 punasipuli
noin 300 g kesäkurpitsaa
1 dl timjamisilppua
suolaa
mustapippuria

Kermaviilipäällinen:
2 dl kermaviiliä
100 g maustettua tuorejuustoa (esim. yrtit)
2 kananmunaa
suolaa
mustapippuria
juustoraastetta

Paistaminen: 200 °C, noin 30 minuuttia

Nypi pohjan aineet sekaisin ja levitä taikina 26 cm halkaisijaltaan olevaan piirakkavuokaan reunoja myöten. Hienonna punasipuli ja kuullota öljyssä. Viipaloi kesäkurpitsa ja paista viipaleita hetki pannulla, kunnes ne pehmenevät hieman. Kuori keitetyt perunat ja viipaloi. Levitä pohjan päälle ensin rahka, sitten rahkan päälle perunaviipaleet. Mausta perunoita timjamilla, suolalla ja pippurilla. Levitä sitten perunoiden päälle kesäkurpitsa ja punasipulisilppu ja mausta myös tämä kerros. Sekoita kermaviilitäytteen aineet keskenään ja kaada kesäkurpitsojen päälle. Ripottele juustoraastetta myös hieman pintaan. Paista 200 °C:ssa uunin alatasolla 15 minuuttia ja sitten keskitasolla 15 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista. Koristele timjamilla.

Kesä häviää, kurpitsateema jää…